Kirjoitin alla olevan mielipidekirjoituksen paikallislehteemme:
Avaisin mielelläni keskustelua päivähoidon resurssien kasvattamiseksi Espoossa, sillä uskon meitä kohtaavan tulevaisuudessa suuria ongelmia, ellei asioihin puututa nopeasti ja kokonaisvaltaisesti.
Viime syksystä lähtien yhä useammin olen saanut hakea lapseni tarhasta joko kuullen, ettei lasten ulkoilu ole onnistunut lainkaan tai että päiväkodin ryhmät on yhdistetty työntekijämäärän vähäisyyden vuoksi. Tiedän, etten ole ainoa vanhempi, joka pohtii näitä asioita ja tiedän, että huoli lapsista päiväkotien oman väen keskuudessa on myös suuri. En halua hakea tilanteeseen syyllistä ja osoitella sormella, sillä tämä ei ole hoitajien, yksittäisen tarhan tai edes kaupungin vika. Toivon kuitenkin, että keskustelulla ja kannanotoilla kaupungin resursseja voitaisiin lisätä päivähoidon puolella.
Elämme yhdessä kalleimmista asuinalueista Suomessa ja hyvin usein on vain realismia, että molemmat vanhemmat joutuvat työskentelemään ja lasten on oltava perheen ulkopuolisessa hoidossa suurimman osan päivästään. Tutkimukset ja maalaisjärkikin kertovat sen, että lasten ensimmäisillä vuosilla on hyvin tärkeä merkitys tulevaisuuden kannalta. Varhaisen iän tuki, huomio ja yksilöllisten taitojen kehittäminen antavat hyvät kasvueväät ja itseluottamusta lapselle koulumaailmaan. Jokainen vanhempi toivoo lapsellensa vain parasta alkua elämässä ja Espoo panostaakin erinomaisesti muun muassa varhaiskasvatussuunnitelmiin ja kulttuuri- ja urheiluelämyksiin lapsille.
Ikävä kyllä tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että hoitajat ovat tyytyväisiä, kun vain selviävät päivästä toiseen. Hienoja varhaiskasvatussuunnitelmia ei ehditä toteuttamaan ja suurissa, vilkkaissa päiväkotiryhmissä vaikeudet korostuvat entisestään. Pienistä lapsista ja heidän kasvatuksestaan ei saa nipistää! Tämä voi kärjistyä nopeasti siihen, että päiväkodissa heikoiten pärjäävät lapset ovat myös koulumenestykseltään huonompia ja ovat siten suuressa vaarassa syrjäytyä.
Päiväkodissamme hoitajat vaihtuvat erittäin paljon, jo tämä on pienelle lapselle häiriöksi. Ymmärrän, että työ on varmasti yhtä sairastelua, eivätkä työolosuhteetkaan eivät vaikuta aina parhaimmilta – tämä ajaa taas ihmiset palamaan loppuun työssään. Käsitykseni mukaan pitkäaikaissijaisia saa hyvin, lyhyemmille pätkille sijaisten saaminen on erittäin vaikeaa, ensin pyritään ottamaan henkilöstöä muista tarhoista ja tasaamaan hoitajien määrää. Tämä aiheuttaa jo sen, että kerrankin kun tarhassa olisi täysmiehitys ja voitaisiin keskittyä paperitöihin ja lasten yksilölliseen huomioon, tähän ei ole aikaa. Toissijaisesti sijaisia haetaan keskitetyn järjestelmän kautta ja ilmeisesti järjestelmä ei toimi aivan toivotunlaisesti, apulaisia saa käytännössä sieltä hyvin harvoin.
Työstä pitäisi tehdä houkuttelevampaa! Lastenkasvatuksen ammattilaisia valmistuu koulutuksesta kyllä, mutta vain murto-osa siirtyy töihin kunnalliselle sektorille ohjaajaksi. Itse näen tärkeimpinä elementteinä sekä palkkauksen että työolosuhteiden kehittämisen houkuttelevalle tasolle.
Mielestäni espoolaiset nuoret lapset, joista toivomme tulevaisuuden toivoja ja kaupunkimme ylläpitäjiä, pitää hoitaa hyvin ja heihin tulee panostaa enemmän. Suora panostus lastemme hyvinvointiin nyt on suora panos omaan hyvinvointiimme tulevaisuudessa.
Saara Mattero
Espoon Kokoomusnuorten puheenjohtaja
Kahden lapsen äiti
0 kommenttia:
Lähetä kommentti