Politiikkaa ja perhe-elämää Saaran kynästä

Kunnista ja uudistumisesta

2012-02-10T18:32:00.001+02:00

Kahta asiaa inhoan poliittisessa päätöksenteossa: varman päälle pelailua seuraavia vaaleja kohti suuntiessa, ja siksi tarvittavien päätösten välttelemistä, sekä umpimielistä omaan napaansa tuijottelua. Kuntauudistuskeskustelussa tuntuu olevan reilua annosta molempia.

Mielestäni esitetyt ennusteet väestön ikääntymisestä ja asutuksen keskittymisestä kaupunki- ja rannikkoseuduille ovat huolestuttavia ja asioille tulisi tehdä jotain nyt, vielä kun voimme ennaltaehkäistä suuremmat ongelmat puuttumalla asioihin ajoissa.

Asioita tulisi katsoa koko Suomen kannalta. Niissä kunnissa, joissa todetaan asioiden menevän hyvin tällä hetkellä, tulisi pohtia miltä tilanne näyttää 15 tai 30 vuoden päästä. Tosiasia on myös se, etteivät rikkaat ja hyvinvoivat kunnat voi eristäytyä muusta yhteiskunnasta, kuten eivät voi rikkaat ja hyvinvoivat yksilötkään. Köyhyys ja pahoinvointi luovat sosiaalisia ongelmia, joista loppujen lopuksi kärsivät kaikki. Tiedän saavani huutia tästä kirjoituksesta espoolaisilta kollegoiltani, mutta en voi olla pohtimatta, että jos meillä menee hyvin nyt yksin, niin miksi se estää sen, että meillä menisi paremmin yhdessä toisten kanssa?

Kuntakentältä on moitittu uudistuksen johtamista kaupungeista, mutta tosiasia on se, että valtaosa suomalaisista asuu kaupungissa ja kaupunkiseutujen kasvussa sekä elinvoimaisuudessa on maaseudun hyvinvoinnin ydin. Lisäksi tekisi mieleni sanoa hieman ikävästi, että vaikka kuntakentältä löytyy se paras tuntemus omalta alueelta, sieltä löytyy usein myös se eniten omaa etuaan härkäpäisesti ajava kunnanvaltuutettu, joka ei vain enää kykene tarkastelemaan asiaa valtakunnanlaajuisesti.

Minulla on kuitenkin huoleni kuntauudistuksen olevan mahdollisesti vain lumetoimenpide, jolla asiat saadaan näyttämään paremmalta hetken ajan, mutta todellisiin ongelmiin ei kyetä puuttumaan epävakaan ja kansansuosiota tavoittelevan poliittisen päätöksenteon vuoksi. Toimenpiteiden tulee olla huolellisesti suunniteltuja ja niiden täytäntöönpanoa tulee seurata riittävästi. Jos olennaista on byrokratian keventäminen, niin hallinnon tulee myös keventyä ja helpottua.

Itse näen pääkaupunkiseudun yhdistymisessä suurimpana uhkana sosiaalisen segregaation polarisoitumisen uhan – suuressa metropolikaupungissa varakkaat alueet keskittyvät rannalle ja länteen, huono-osaisemmat alueet painottuvat itään ja pohjoiseen. Markkinavoimien toimiessa tehokkaasti ja oikein tietynlaiset painotukset asuinalueella voimistuvat, mikä osaltaan voimistaa alueen muuttoliikettä, esimerkiksi varakkaat muuttavat pois heikentyneen maineen omaavalta alueelta, mikä laskee asuntojen hintoja, mikä mahdollistaa vuorostaan vähävaraisempien muuttoliikettä alueelle ja jälleen alueen maine ja hintataso laskee. Pääkaupunkiseutu kaipaisi jo nyt tehokkaampaa ja laaja-alaisempaa maankäytön suunnittelua ja rakennettavien maa-alueiden ja asuntojen lisäämistä; olisiko kuntaliitos siihen paras ratkaisu – en osaa sanoa.

Rehellisesti sanoen taidan olla vielä avoin kantani kanssa. Kuntauudistuksen vastustajien argumentit tuntuvat perustuvan ennemmin tunteenpurkauksiin tai itsekeskeisyyteen kuin järkisyihin. Toisaalta taas ovatko kuntauudistuksen keinot riittävän tehokkaita taklaamaan oikeaa uhkaa? Joka tapauksessa päätöksenteon tulisi olla rohkeaa ja avointa asiassa, sillä rajojen ja kuntanimien sijaan merkityksellistä kansalaisille ovat ainoastaan palveluiden säilyminen tai jopa parantuminen.

Erinomaiset erityislapsemme

2012-02-04T15:04:00.000+02:00

Jokainen lapsi on vanhemmilleen erityinen. Toiset lapset näyttävät erityisiltä myös ulkopuolelle. Mutta miten on sen naapurin kiljuvan tenavan tai puissa riehuvan lapsen kanssa? Tuntuuko hän sinusta mitenkään erityiseltä? Tai edes erityisen huonosti kasvatetulta? Sillä eihän tuollainen käytös ole normaalia?

Mikä on normaalia? Aikaisemmin on ollut normaalia, että kaikki lapset käyttäytyvät siivosti, kiltisti ja puhuvat vain puhuteltaessa. Normaaliuden käsite vaihtelee aika lailla sen oman ympäristön ja kasvatuksen mukaan sukupolvesta toiseen, mutta edelleen koulujärjestelmässä selviytyy helpommin ja paremmin sopeutumalla normiin hiljaisesta ja kiltistä oppilaasta. Mutta miten käy sen äänekkään, säheltävän ja toisia häiritsevän lapsen kanssa? Millaisella todennäköisyydellä se luokan häirikkö syrjäytyy yhteiskunnan ulkopuolelle jo nuoruusvuosiensa aikana ja olisi ollut pidettävissä mukana erilaisella suhtautumisella ongelmiinsa?

ADHD tuntuu olevan nykyisin muodikas kirjainyhdistelmä, sitä näkee selityksenä kaikenlaiseen käytökseen tai vastaavasti sillä yritetään selittää kaikenlaista. Moni varmaan tietää, että ADHD liittyy tarkkaavaisuushäiriöihin ja ylivilkkauteen, sitä esiintyy n.5 prosentilla lapsista ja suuri osa oppii elämään oireidensa kanssa aikuisikään mennessä, siksi ilmiötä todetaan eniten lapsilla. ADHD todetaan yleensä aivojen toiminnan kemialliseksi häiriöksi ja siitä johtuvaa käytöstä on hyvin vaikeaa kontrolloida erityisesti lapsena. Tarkkaa syytä asiaan ei tiedetä, siihen vaikuttaisi olevan voimakas geneettinen taipumus - mikäli toisella vanhemmista on ADHD, suurella osalla lapsistakin näyttää olevan.

Vaikka tilaa käytetäänkin usein tekosyynä tai vitsinä, sitä kuitenkin esiintyy ja se näkyy selvästi perheiden arjessa ja ympäristössä. Ulkopuolinen ajattelee herkästi säheltävän ja äänekkään lapsen kotikurin olevan olematonta, hansikkaansa aina hävittävän lapsen olevan huolimaton tai lukemisvaikeuksista kärsivän lapsen olevan yksinkertaisesti typerä. Se säheltävä ja äänekäs lapsi voi olla kuitenkin äärimmäisen tuottelias taiteilija, hansikkaansa aina hävittävä matemaattisesti lahjakas tai lukihäiriöstä kärsivä yksi lupaavimmista jalkapalloilijoista, sillä ihminen tapaa kompensoimaan heikkouksiaan muilla aloilla. Itse asiassa moni ajattelee ADHD:n olevan vain luonteenpiirre, jolle on annettu diagnoosi. Kaikki eivät vain ole samanlaisia ja hyvä niin, erikoistuminen kannattaa.

ADHD:ssa on kuitenkin yksi selvä haittapuoli – sen lisäksi, että se itsessään haastaa ympäristöä, se altistaa myös monelle muulle asialle kuten masennukselle, riippuvuuksille sekä mielenterveysongelmille. Suurella osalla päihteiden väärinkäyttäjistä on ADHD ja lähes puolella vangeista arvioidaan olevan ADHD. Ilmiönä se on mielestäni siis vakavasti otettava, kun pohdimme lasten ja nuorten syrjäytymistä - ADHD ajaa voimakkaasti siihen suuntaan väärinymmärrettyä ja väärin ohjattua nuorta. ADHD-keskustelu on edelleen liian leimaavaa ja se hyssytellään koulukiusaajien ja tekosyiden alle. Jos me haluamme vähentää syrjäytyneiden nuorten määrää, meidän kannattaisi ehkä ryhtyä ajattelemaan hieman normien ulkopuolelta ja pohtia, miten voisimme sopeuttaa yhteiskuntaamme ja koulujärjestelmäämme erilaisuuden hyväksymiseksi.

Olarin kokoomuksen itsenäisyyspäiväjuhla

2011-12-06T15:14:00.000+02:00

Pidin tänään tervetuliaispuheen Olarin kokoomuksen 40. itsenäisyyspäiväjuhlassa. Tässä puhe kokonaisuudessaan:

Hyvää päivää. Minun nimeni on Saara Mattero ja toimin ensi vuonna Olarin kokoomuksen varapuheenjohtajana. Minulla on ilo ja kunnia toivottaa teidät tervetulleiksi juhlimaan kanssamme jo neljättäkymmenettä kertaa Suomen syntymäpäivää, tänä vuonna kakkua koristaa yhdeksänkymmentäneljä kynttilää.

Tapasin eilen Kokoomuslaisten gaalassa yhdistyksemme jäsenen pääministeri Jyrki Kataisen vaimoineen ja he pahoittelivat, etteivät ehdi tänne tänään, mutta lähettivät lämpimät itsenäisyyspäiväterveiset.

Itsenäisyyspäivä on maassamme perinteisesti pyhitetty suomalaisen sisun, sielun sekä sydämen kunnioittamiselle. Maamme on niin pieni ja kansamme yhteisönä niin tiivis, että sodat ovat koskettaneet jollain tapaa meistä jokaista: sotilaat, lotat, maata huoltamaan jääneet, sotalapset sekä evakot ovat tavalla tai toisella tuttuja meille kaikille. Tasan seitsemänkymmentä vuotta sitten Suomi oli keskellä jatkosotaa: eduskunta päätti talvisodassa vallattujen alueiden jälleenliittämisestä Suomeen ja Englanti julisti Suomelle sodan, mikä jäi onneksi kuitenkin melko nimelliseksi toimenpiteeksi.

Nykypäivän uhat ja maailma ovat muuttuneet. Sota on muuttunut. Piittaamattomien despoottien sijaan kohtaamme kasvottomia vihollisia terrorismin ja näkymättömien taustavoimien muodossa. Me voimme kuitenkin voittaa ne toimimalla yhdessä suomalaisina – ja eurooppalaisina, sillä lähentyvässä maailmassa selviämme vain ystävien sekä kumppanien ympäröimänä ja tukemana, aivan kuten seitsemänkymmentä vuotta sitten.

Eurooppalaisuus ja suomalaisuus asetetaan usein keskusteluissa vastakkain, vaikka me olemme olleet osa Eurooppaa jo vuosisatojen ajan. Me ajattelemme itseämme usein impivaaralaisina, vaikka maamme on toiminut pohjana monelle eurooppalaiselle kosmopoliitille, kuten Agricola, Armfelt, Gallen-Kallela ja Mannerheim. Katseensa kääntäminen kohti Eurooppaa ei tarkoita selkänsä kääntämistä esi-isillemme ja avoimuus uusia tuttavuuksia kohtaan ei tarkoita lähimmäistensä hylkäämistä.

Itsenäisyys ei ole samaa kuin eristyneisyys ja tiiviillä yhteistyöllä saamme voimaa taistella nykypäivän uhkia vastaan sillä samalla sisulla, sielulla sekä sydämellä. Sillä siellä, missä nämä kolme ominaisuutta kohtaavat, on aina myös toivoa paremman huomisen puolesta ja minulla on vahva luottamus parempaan huomiseen sekä parempaan maailmaan. Esi-isiemme antamana, meidän rakentamana sekä lastemme turvaamana toivon teille mitä mainiointa itsenäisyyspäivää. Kiitos.

On terveitä koiria ja sitten on Terveitä koiria

2011-11-24T09:15:00.000+02:00

Terveys on varmasti luonteen jälkeen yksi jännittävimpiä asioita koirankasvattamisessa, sillä siihen tuntuu liittyvän hyvin voimakas subjektiivinen piirre: terveys on kertojan silmissä. Minua kiinnostaa koirien terveys, erityisesti sairaiksi mielletyissä roduissa, ja olen jäänyt (toim.huom. itselleni harvinaislaatuisen) sanattomaksi useastikin, kun olen kuunnellut ihmisten kertovan koiriensa terveydestä. Koira on terve, koska sillä on A-lonkat, vaikka sen maha ja iho eivät kestä muuta ruokaa kuin hirvenlihaa ja porkkanaa. Koira voi syödä tuhtia epilepsialääkitystä, mutta koska kohtaukset pysyvät poissa, koira on terve. Kenties jännittävimmän kuvauksen terveydestä sain koiranomistajalta, jonka koiralta oli operoitu polvet, luomet ja toinen kyynärä, mutta se oli silti ihan terve.

Meillä kasvattajilla on myös mielenkiintoisia keinoja saada sairaatkin koirat terveiksi – tai ainakin näyttämään jalostuksessa merkityksettömiltä yksittäistapauksilta: koiran eläinlääkärin toteama epilepsia ei ollut epilepsiaa, vaan kohtaus johtuen omistajan lattianpesuaineen vaihdosta tai koiran luuston täydellinen epämuodostuminen johtui omistajan syöttämästä väärästä ruokamerkistä.

Toinen kasvattajiin ja terveyteen liittyvä jännittävä piirre on terveysasioiden (lue: sairausasioiden) peitteleminen ja salailu. Varmasti lyhyellä aikavälillä yksilöiden kauppaamiselle tekeekin hallaa negatiivisten terveysasioiden julkitulo, mutta tieto on vain tietoa. Ei mikään muuta sitä faktaa, että siellä rodussa on niitä ongelmia.

Kasvattaminen on kompromisseja, sillä jokainen meistä tietää (tai tietää ainakin tämän jälkeen), että täydellistä koiraa ei ole olemassa. Minulle terveysasioissa oireilematon c-lonkka ja hammaspuutos tai allergia ja epilepsia ovat kuitenkin eri tasoilla jalostusmielessä. Itse ajattelen asiaa taas tuollaisen suurehkon normaalirakenteisen rodun kannalta, prioriteetit muuttuvat rodun myötä.

Myönnän, minun mielestäni joidenkin rotujen kohdalla olisi suotavaa miettiä pieni hetki onko rodun yksilöiden kasvattaminen todella enää eettistä, kun liki jokaisella koiralla on enemmän tai vähemmän vakavia terveysongelmia. Kun oikeasti suurista ja merkityksellisistä asioista joutuu rodussa tekemään kompromisseja, esimerkiksi valitaan tehdäänkö kammottavan luolahirviöpedon luonteella varustettuja terveehköjä perhekoiria vai suhteellisen mukiinmenevästi peruselämässä toimivia joka suunnalta rikkinäisiä koiria, on aika harkita roturisteytyksiä.

Ja ennen kuin joku ehtii välinsä sen terveen yksilönsä kanssa, niin todella hienoa sinulle tuuristasi, mutta kun se terve yksilö alkaa olla harvinainen poikkeama valtavirrasta, kannattaa kuitenkin tarkastella kokonaiskuvaa uudelleen. Onko järkeä pitää kiinni niistä yksittäisistä valonpilkuista kynsin ja hampain vai aloittaa ennen kuin rotu saavuttaa kapean geneettisen pullonkaulan ja tavara on, kauniisti sanotusti, jo housuissa. Tässä olisi meillä ehkä kennelmaailmassa hieman pohdittavaa.

Olen pahoillani, että sanon tämän ääneen, mutta häkellyttävän moni kasvattaja ei tunnu omaavan edes pienimpiä perustietoja perinnöllisyydestä. On siksi toisinaan kohtuullisen haastavaa keskustella varsinaisesta jalostuksesta tai perinnöllisyydestä, kun tuntuu ettei vastapuoli ole edes samalla planeetalla aiheesta. Ja sivuhuomautuksena oma perinnöllisyysosaaminen, vaikka hyvällä pohjalla onkin, ei ole mitään yliopistogenetiikkatasoa. Harkittu ja huolella suunniteltu roturisteytys ei ole lähelläkään sekarotuisten koirien tehtailua. Lisäksi sillä on saatu aika näppäriä tuloksia ;)

Loppuun on pakko todeta eräs itsestäänselvyys: vaikka kasvattaja tekisi parhaansa: suunnittelisi, valmistelisi, hoitaisi, huoltaisi ja tukisi, niin kaikki voi silti mennä pentueen kanssa pieleen terveysmielessä. Sitä sattuu kun puleerataan elävien olentojen kanssa. Oleellista ei ole epäonnistumisten ilmeneminen, vaan miten kasvattaja jatkaa siitä tiedon saatuaan.

Tutkimatta paras?

2011-10-21T19:39:00.000+03:00

Luen yleensä mielelläni Juha Kareksen blogikirjoituksia, sillä hänellä on vuosikymmenien syvää tietotaitoa ja kokemusta koiramaailmasta. En ollut kuitenkaan kovin innoissani lukiessani yhtä uusimmista teksteistä otsikolla ”Tuottamamme vääristynyt informaatio tappaa rotukoirat”. Juhalla on hyvä provosoiva ja vetoava tapa kirjoittaa höystettynä huumorilla, mutta tämä kyseinen teksti meni minusta jo hieman mauttomuuden puolelle.

Kares kirjoittaa tekstissään, että käytämme koiriamme terveystarkastuksissa ja tuotamme tilastoa sairauksista ja vioista, mitä käytetään rotukoirien jalostusta vastaan. Tekstistä on aika helppoa lukea rivien välistä, että kirjoittajan mielestä terveystutkimusten antama anti ei ole välttämättä niin tärkeää, että niitä pitäisi tehdä.

Tekstissä on vissi pointti, että ihmiset keskittyvät liian helposti koirien jalostuksessa tilastoitavaan ja mitattaviin asioihin unohtaen niin sanotun ”suuren kuvan” – ja olen tästä täysin samaa mieltä Kareksen kanssa. Se mistä olen taas täysin vastakkaista mieltä, on datan ja informaation tarpeellisuus. Koirien terveyden tutkiminen ja kartoittaminen ei ole pois mistään muusta, kuin kasvattajan omasta lompakosta. Informaatio itsessään ei ole ikinä negatiivista tai paheksuttavaa, vaan se tuottaa meille jokaiselle (kasvattajillekin) parempaa kuvaa rodun tilanteesta.

Kareksen viittaamaan kymmenien sairauksien listaan ja rotujen terveystilastojen vääristymiseen johtaa oikeastaan vain yksi tämänhetkinen kehitys: valveutuneet ihmiset terveystarkastavat koiriaan vapaaehtoisesti JA lähettävät tulokset kennelliittoon. Kun tutkittujen koirien osuus suhteessa rekisteröinteihin on häviävän pieni, on selvää että tilastot vääristyvät muutamien sairaiden koirien johdosta saaden koko rodun tilanteen näyttämään huonolta.

Vastauksena tähän ei kuitenkaan ole koirien terveystarkastusten lopettaminen.

Kares viittaa sekarotuisten suosioon ”terveinä koirina”, kun niitä ei tutkita ja tilastoida. Millä tavalla tutkimaton, ja siten tilastoimaton, rotukoira eroaa tällaisesta monirotuisesta? Miten perustellaan eettisesti kestävältä pohjalta tällaisten koirien kasvattamista? Ei kyse ole kummassakaan tapauksesta mistään muusta kuin virheellisistä uskomuksista ja oletuksista – eri suuntaisista tosin.

Oikeastaan ainoa tervejärkinen syy ostaa puhdasrotuinen rekisteröity rotukoira terveysasioita ajatellen on se, että sinä voit suunnilleen ennustaa minkälaisia ongelmia koiran kanssa voi olla edessä. Tai sitten et. Mutta tietoa näistä vioista ja sairauksista saamme vain tutkimalla koiria.

Pennun valinta riippuu täysin ihmisestä itsestään ja hänen preferensseistään: tilannetta voisi verrata kasinoon siten, että toinen pelaaja haluaa pelata pokeria, jossa hän voi laskea todennäköisyyksiä ja ennakoida eteen tulevia käsiä, ja toinen pelaaja haluaa pistää kaiken sattuman varaan ja lähtee rulettipöytään.

Quo vadis, Espoon kokoomus?

2011-10-20T11:29:00.001+03:00

Moni espoolainen kokoomusaktiivi on viime aikoina saanut tiedon puolueensa sisäisistä asioista mediaa seuraamalla. Kaupunginhallituksen puheenjohtajan valinta aiheutti puolueessamme erittäin nolon tilanteen, kun ryhmän sisäistä likapyykkiä ryhdyttiin pesemään julkisesti ja toiset puolueet tarttuivat tilanteeseen välittömästi. Tilanne on kuitenkin ollut kaupunkimme sisällä epävakaa jo pidemmän aikaa ja tämä on vain yksi sen ilmentymä.

Minusta tilanne on vakava ja pyytäisin kokoomusväkeä Espoossa harkitsemaan syvällisesti minkälaisilla toimintatavoilla ja –malleilla haluamme toimia jatkossa. Tilanne tällaisenaan ei houkuttele uusia jäseniä aktiiveiksi mukaan ja päinvastoin karkottaa kokeneet syvää tietotaitoa omaavat pois toiminnasta.

Meidän kaikkien on otettava uusi asenne toimintaan mukaan ja lähdettävä tekemään yhdessä töitä paikallisyhdistysrajojen tai perinteiden yli. Perinteitä tulee kunnioittaa, mutta vakiintuneista toimintatavoista tulee olla valmis joustamaan, jotta säilytämme yhteisömme elinvoimaisena ja dynaamisena. Mielestäni olisi erittäin tärkeää avata uusi sivu Espoon kokoomuksella ja ottaa käyttöön entistä avoimemmat osallistuvan puoluedemokratian toimintatavat käyttöön. Yhdessä sovittuja toimintaperiaatteita tulisi myös kunnioittaa, kun kaikki ovat olleet mukana rakentamassa päätöksiä yhtäläisellä panostuksella.

Paine kohdistuu pääsääntöisesti aluejärjestölle, jonka olisi toimittava aktiivisena tiedottajana, sillanrakentajana ja visionäärinä tulevaisuuteen. Johdon on otettava uusi asenne, jossa aluejärjestö ja paikallisyhdistykset eivät kilpaile keskenään vaan toimimme kaikki yhdessä paremman Espoon puolesta.

Ehdotan kannanotollani paikkaa avoimelle keskustelulle espoolaisesta kokoomuspolitiikasta, osallistuvasta puoluedemokratiasta ja sen tulevaisuudesta.

Missä EU, siellä mörkö

2011-10-11T17:55:00.001+03:00

EU kieltää kaiken kivan, sallii kaiken myrkyllisen ja tappavan, päästää rikolliset maahan ilman tarkastuksia ja vaikeuttaa ihan vain kiusallaan kansalaisten elämää – kaikkihan tämän tietävät.

Uusimpana esimerkkinä tästä on suurin otsikoin uutisoitu tuore asia: ”EU kieltää ilmapallon puhaltamisen ja vappupillit lapsilta” (mm. Ilta-Sanomat ja Aamulehti). Eurooppanuorten puheenjohtaja Matti Niemi kirjoitti asiasta oivallisen analyysin otsikolla ”Halpaa EU-populismia ilmapalloilla”. Illemmalla lehdistökin oli jo osannut korjata otsikkonsa oikeanlaisiksi pienen journalistisen reflektoinnin tuloksena: alle 8-vuotiaiden ei suositella puhaltavan palloja yksinään, koska ihan oikea tukehtumisriski on olemassa.

Lisäksi tällä kyseisellä direktiivillä pyritään saamaan leluturvallisuus Euroopassa paremmalle tolalle ja harmonisoimaan esimerkiksi kiinalaisten valmistajien lelujen laatua ja turvallisuutta. Tämä nyt ei tietenkään tullut kellekään mieleen pääotsikkona, koska miltä olisi kuulostanut esimerkiksi ”EU pyrkii vähentämään lasten syöpäriskiä” tai ”EU säätelee kiinalaisten lelujen turvallisuutta”. Ei ole aivan yhtä raflaavaa kuin pallojen ja pillien riistäminen pieniltä lapsilta, myönnän.

Mutta mistä tämä ilmiö oikeasti kertoo? Miksi olemme taipuvaisia uskomaan kaiken pahan olevan kotoisin unionista?

Uskon asian liittyvän puhtaasti tietämättömyyteen ja nurkkakuntaiseen vieraan pelkoon, jotka käsi kädessä tuntuvat aiheuttavan ongelmia suhtautumisessa vähän muihinkin asioihin kuin pelkästään Euroopan unioniin. Melkein jokainen ihminen, joka tutustuu EU-päätöksentekoon paremmin, osaa suhtautua raflaaviin otsikoihin vähintäänkin epäillen.

Ongelmana on vain se, ettei ketään oikeastaan tunnu kiinnostavan Suomessa tuo EU-päässä tehtävä lainsäädäntö ja silloin kun siitä uutisoidaan, niin asiaa on lähes aina väännelty tai käännelty ja unohdettu se alkuperäinen idea jonnekin matkan varrelle. Niin kuin nyt tässäkin. Ja kun ketään ei kiinnosta, eikä EU-päätöksenteko ole mediaseksikästä, niin kuka hullu sitä nyt itsekseen kiinnostuisi ottamaan selvää asioiden todellisesta laidasta? On paljon hauskempaa huudella kurkuista ja palloista kuin uutisoida unionin pyrkivän harmonisoivan käytäntöjä kustannustehokkuuden tai turvallisuuden vuoksi.

Hauskaahan tässä on se, että ”EU” ei päätä mistään - jäsenmaat ja niistä valitut edustajat päättävät. EU ei ole mikään kasvoton mörkö, joka säätää mielivaltaisesti säädöksiä kansalaistensa kiusaksi. EU:n päätöksenteossa oikeastaan ainoa jäsenmaista riippumaton elin on säädökset valmisteleva ja lakien täytäntöönpanoa valvova komissio. Euroopan unionin neuvosto ja parlamentti vastaavat kuitenkin säädösten vahvistamisesta ja niillä on oikeus myös muokata niiden sisältöä ja molemmat elimet koostuvat pääsääntöisesti eurokansalaisten valitsemista poliitikoista. Europarlamentaarikot valitaan jäsenmaista suorilla vaaleilla ja neuvoston ministerit ovat kansallisten hallitusten edustajia – molempien jäsenet ovat siis vastuussa omille kansalaisilleen EU-tasolla tehdyistä päätöksistä. Rajusti yksinkertaistettuna siis EU ehdottaa ja jäsenmaat päättävät.

Lainsäädännöstämme yhä suurempi osa tulee unionin kautta tulevaisuudessa. Mielestäni kannattaisi ehkä kiinnostua asioista jo pikku hiljaa.

Homoperheistä ja luonnottomuudesta

2011-09-30T10:12:00.002+03:00

”Kyllähän te tiedätte, että mies+mies tai nainen+nainen ei koskaan,ei mitenkään saa lasta aikaan, siinä tarvitaan kaksi eri sukupuolta ja niin on Jumala viisaudessaan päättänyt.Se on yksikertaisesti luonnotonta että kaksi samaa sukupuolta yrittää olla isänä ja äitinä, se on nimenomaan sitä ”leikkimistä”, hyppäämistä rooliin mihin ei kuulu.”

Myönnän, otan tällaiset kommentit liian vakavasti.

Minusta on käsittämätöntä, että tänä päivänä vedotaan pari tuhatta vuotta vanhaan tekstiin kun pohditaan, mikä on luonnollista tai luonnotonta. Yhtä luonnollisena tulisi siis pitää orjuutta tai naisen alempaa asemaa suhteessa mieheensä, joihin molempiin on (homoseksuaalisuuden luonnottomuuden lisäksi) useita viitteitä raamatussa. Harvemmin homoseksuaalien oikeuksien vastustajat kuitenkaan vauhkoavat näistä yhtä äänekkäästi, vaikka lienee yleisesti tunnustetusti melko tekopyhää poimia pyhistä kirjoista omiin agendoihinsa sopivia tekstejä ja jättää huomiotta ne ”vähemmän mukavat” asiat. Yhtä typerää on puolustaa orjuuden ja naisen alistumisen asemaa raamatussa kirjoittamisajankohdan ”hengellä”, mikä on modernissa yhteiskunnassa korjattu. Niin no, homoseksuaalisuuden hyväksyttävyydellä on vain kestänyt hieman kauemmin – yhtä antiikkinen ja syrjivä asenne se on silti.

Luonnollisuus tai luonnottomuus ei ole enää millään tavalla standardi yhteiskunnassamme, kun mietimme perheitä - vain lainsäädäntömme on hidas muuttumaan. Vaikka biologisesti vielä vaaditaan siittiö, munasolu ja kohtu lapsen tekemiseksi, ei biologisella lisääntymisellä ja perheellä ole enää mitään tekemistä keskenään. Rakastavan perheen voi tarjota lapselleen isä ja äiti, isä tai äiti, kaksi äitiä tai kaksi isää.

Perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Kettunen ei ymmärrä, miten kaksi samaa sukupuolta edustavaa vanhempaa voisi turvata lapselle hyvän kasvuympäristön. Homoliittoja ja homoseksuaalien adoptio-oikeutta vastustetaan usein lapsen asemaan vedoten, ihan mutu-tuntumalta vaan. Asiaa on kuitenkin tutkittu Yhdysvalloissa ja on päädytty laajaan johtopäätökseen, että samaa sukupuolta olevien lapset pärjäävät heteroparien lasten kanssa täysin samalla lailla, joillain aloilla homoparien lapsilla voi jopa olla etuja muihin perhemuotoihin verrattuna.

Lapsen ”etua” puolustavat vastustajat huomaavat siis tieteen kumonneen heidän väitteensä, jäljelle jää tosiaan enää se (tekopyhä) luonnollisuusperustelu vuodelta keppi ja kivi.

Toivon kaikkea hyvää kansanedustajien työryhmän homoliittohankkeelle ja tasavertaisia oikeuksia homoseksuaaleille niin parisuhteeseensa kuin perheeseensä.

All you need is love.

Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä?

2011-04-21T14:59:00.000+03:00

Sunnuntain vaalivalvojaiset sujuivat minulta, kuten monelta muultakin, hämmennyksen tilassa. Kokoomus on ensimmäistä kertaa itsenäisen Suomen historiassa suurin puolue, mutta samalla kolmen suurimman puolueen joukko uudistui ja puolueiden kannatuslukemat ovat aivan tasassa. Perussuomalaisten nousu yllätti monet, olin itse myös arvellut puolueen jäävän neljännelle sijalle kannatuksessa.

Suurin osa ihmisistä pitää itsestäänselvyytenä, että kun he sairastuvat ja joutuvat leikkaukseen, he haluavat kouluttautuneen lääkärin hoitamaan operaation naapurin Jaskan sijaan, ”jolla veitsi pysyy kyllä kädessä”. Ihmisten kannattaa erikoistua ja työskennellä aloilla, joilla heillä on suhteellinen etu – eikä yhteiskunnan johtaminen eroa tästä. Juuri siksi enemmistö kansanedustajista tulee varmasti olemaankin aina esimerkiksi juridiikan, valtiotieteiden tai kauppatieteiden aloilla koulutettuja osaajia.

Haluaisin uskoa, että valtaosa perussuomalaisten äänestäjistä ei pidä ehdokkaitaan asiantuntevimpina henkilöinä säätämään lakeja tai päättämään 50 miljardin euron budjetista, mutta he äänestivät näitä kuitenkin, koska he kaipaavat muutosta. Moni totesi jo kampanja-aikana, että he eivät pidä perussuomalaisia parhaimpana tai kyvykkäimpänä joukkona, mutta asioiden on muututtava ja siksi he äänestävät puolueen ehdokkaita.

Taloustieteestä on johdettavissa monenlaisia eri teorioita ja sovelluksia myös perinteisten alojen ulkopuolelle. Politiikassa voimme soveltaa edellä mainittua ajatusta erikoistumisesta, mutta mielestäni perussuomalaisten nousu muistuttaa sijoitusmarkkinoilla tapahtuvaa kuplaa. Ihmisillä on tarvetta muutokselle, he eivät välttämättä tiedä miten kanavoida sitä ja perussuomalaisten puheet houkuttelevat kovasti.

Kupla syntyy taloudessa, kun sijoittajat liikkuvat laumassa massan mukana eivätkä luota enää omaan arvostelukykyynsä. Sijoittaja A saa positiivisen signaalin asiasta X ja ostaa sitä, ja sijoittaja B pohtii asiaa ja saa myös positiivisen signaalin asiasta X ja päätyy ostamaan. Kolmas sijoittaja C näkee kahden edellisen sijoittajan päätyneen ostamaan X:ää, ja olettaen hänen joko pitävän edeltäviä sijoittajia viisaampina tai yhtä viisaina kuin hän itse on, hänkin päätyy ostamaan asiaa X. Ketju voimistuu ja vahvistuu useamman ihmisen liittyessä mukaan ja heidän nähdessä edellisten valinneen positiivisen signaalin ja X:n oston, lopulta ei ole juurikaan väliä, pohtiiko sijoittaja L signaaleitansa lainkaan - hän vain seuraa muun joukon mukana ja ostaa.

Korjausliike tapahtuu ketjun jossain vaiheessa, kun sijoittaja N pohtii omia signaaleitansa muiden edeltävistä päätöksistä huolimatta ja toteaa saavansa negatiivisen signaalin asiasta X. Hän päätyy myymään tai jättää ostamatta. Tämä herättää toisinaan nopeasti vastaavan ketjureaktion, joka korjaa liikettä vastakkaiseen suuntaan alkuperäisestä ja kupla puhkeaa.

Mielestäni loppujen lopuksi on hyvä asia, että perussuomalaiset saivat noin suuren kannatuksen, sillä nyt heidän on ryhdyttävä kantamaan vastuuta antamistaan lupauksista äänestäjille. Perussuomalaisten tulisi ehdottomasti olla hallituksessa kantamassa vastuuta vaikeistakin asioista oppositioräksyttämisen sijaan. Sijoittajat huomaavat toisinaan menettäneensä paitansakin päältään huumassaan. Toivon kovasti, etteivät perussuomalaisten äänestäjät pety samalla tavalla kuin sijoittajat kuplan puhjetessa.

Lupaus vuodelle 2011

2011-01-15T09:57:00.000+02:00

Viime vuosi kului perheessämme uskomattoman nopeasti ja saimme iloita ja nauttia monesta uudesta asiasta - mutta myös paiskia töitä niiden eteen oikein urakalla. Nyt kun vuosi 2010 on sumahtanut ohi istuin uudessa kodissamme ja huomasin ajattelevani, että tänä vuonna esikoisemme aloittaa esikoulun ja kuopuskin on pian neljä - miten aika lentää! Ei varmasti olekaan parempaa hetkeä tarttua kiinni siihen nykyhetkeen ja laittaa pääpaino vuodelle 2011 perheelle. Ennen kuin huomaan lasten muuttavan pois kotoa ja pohdimme miehen kanssa eläkerahastojen eroja :D

Töitä tehdään ja opiskellaan normaalisti, mutta karsitaan niistä ylimääräisistä menoista ja puuhastellaan perheen kanssa yhdessä.
Täysin syrjään asioista ei voi tietenkään jättäytyä - emmekä sitä edes haluaisi! Tätä vuotta värittävät kaksi isoa projektia, joihin keskitymme perheessämme täysillä: ensimmäisenä on eduskuntavaalit huhtikuussa Elias Erämajan kampanjan ydintiimissä kampanja- ja talouspäällikköinä. Kesälle suunnittelemme irlanninsetteripentuetta ja koska kotonamme panostetaan pentujen hyvään hoitoon (eikä meillä ole ollut talossa pieniä punatassuisia vauvoja kahteen vuoteen!), ne vievät loppukesällä paljon aikaa.

Suurin asia tässä vuodessa on tietysti oma odotukseni, joka on sujunut toistaiseksi erinomaisesti ja puolivälietappi ollaan jo ylitetty. Hyvillä mielin matkaamme siis uuteen vuoteen 2011!

Kuulumisia kiireiseltä rintamalta

2010-11-03T10:03:00.000+02:00

Olen luvannut itselleni ja parille lukijalle päivittää blogia jo pitkän aikaa, mutta niin se on vain jäänyt kaiken kiireen keskellä. Poliittista sisältöä en tällä(kään) kerralla ehdi kirjoittamaan, mutta ajattelin kertoa hieman perhekuulumisia - ja samalla oivasti selitellä, miksi blogikirjoitus on hidastunut ;)

Aloitin opiskeluni Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa syyskuun alussa ja opinnot ovat edenneet vauhdikkaasti ja hyvin. Arvosanat ovat olleet erinomaisella tasolla ja opintopisteitä ropisee tilille tasaiseen tahtiin :) Luen pääaineenani yleisen valtio-opin politiikan tutkimusta ja sivuaineikseni valitsin kansantaloustieteen ja Euroopan unionin opinnot. Ilokseni myös pääaineopintoni sisältävät paljon EU-aineistoa ja poliittisestikin taidan olla pian täysin hurahtanut unioniin...

Politiikan saralla siirryin Espoon Kokoomuksen pariin Olarin Kokoomukseen ja odotan innolla uusia haasteita! Eduskuntavaalikampanjamme Eliaksen tiimissä on lähtenyt lupaavaan ja innostavaan alkuun ja tahti toki kiristyy kevättä kohti kuljettaessa.

Asuntomme remontti saatiin valmiiksi ja sille löytyi nopeasti uusi omistajakin. Muutamme itse ensimmäisten asukkaiden joukossa Espoon Suurpeltoon joulukuussa. Toiveissa on saada uusi koti järjestykseen jouluksi.

Koirapuolella on ollut sekä onnea että vastoinkäymisiä. Pian 7kk täyttävä Hope-setterimme on luonteeltaan juuri sitä, mitä toivoimmekin: rauhallinen, iloinen, älykäs ja suunnattoman kiltti ja tottelevainen pieni luppakorva. Ikävä kyllä sille kehittyi alapurenta, emmekä pääse sen kanssa näyttelyihin eikä sitä voi käyttää jalostukseen. Hopesta tuli siis perheen maskottikoira :D
Toimme Yhdysvalloista yhdessä Hopen kasvattajan kanssa setteriuroksen, joka asuu Pauliinan luona Turussa. Nuori Reuben on uskomaton kaikin puolin ja odotamme innolla sen debyyttiä näyttelykehissä loppuvuodesta!

Suurin uutinen perheessämme on kuitenkin varmasti uutinen raskaudesta ja uuden vauvan odotuksesta ensi keväälle. Toistaiseksi olen voinut todella hyvin ja odotamme perheen kanssa innolla tulevaa :) Raskaus asettaa toki muut harrastukset ja aktiviteetit samalla pienemmälle teholle, sillä täytyy pitää huolta omasta ja vauvan hyvinvoinnista. Onneksi minulla on mahtava aviomies, perhe ja ystäväpiiri tukena ja apuna - kiitos teille!

Näihin hempeisiin tunnelmiin, hyvää syksyä kaikille!

Eduskuntavaalit 2011

2010-09-05T07:22:00.000+03:00

Uudenmaan Kokoomus julkaisi eilen eduskuntavaaliehdokaslistansa ja tällä kertaa en ikävä kyllä mahtunut mukaan listalle; pääsy ehdokaslistalle oli erityisen tiukkaa Espoossa. Saimme mukaan mielestäni erinomaisen joukon osaavia, innovatiivisia ja oman alansa asiantuntevia ehdokkaita kevään vaaleihin ja lista on nähtävissä Uudenmaan Kokoomuksen sivuilla.

En jää kuitenkaan vaalien ajaksi seisoskelemaan joutilaana :) Sain monia pyyntöjä liittyä ihmisten kampanjatiimeihin mukaan, mutta valitsin lopulta nuoren ja aidon ehdokkaan Uudeltamaalta: Elias Erämajan, jonka kampanjapäällikkönä toimin huhtikuuhun saakka. Tiimissämme on sekä uusia että vanhoja tuttuja, innovaattoreita ja luotettavia toimijoita ja minulle läheisiä ja tärkeitä muodostuneita ystäviä - yhdistelmä on siis vallan lupaava ja tarkoituksena on pitää tiimissä hyvä vire ja into huhtikuuhun saakka!

Porkkanaa, keppiä, porkkanaa, ???

2010-08-24T12:41:00.000+03:00

Kauppalehden sivuilla pohditaan voimayhtiöiden ”ansiottomien” voittojen verotusta eli ydin- ja vesivoimayhtiöille suunniteltua ns. windfall-veroa, jota SDP ehdotti ensimmäisen kerran vuonna 2008 vihreiden tukemana. Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen toi viime viikolla budjettiriiheen ehdotuksen uraaniverosta, joka ei myöskään etene tämän hallituksen aikana.

Lienevätkö veron ehdottajat ajatelleet, mikä tämän hyvin ansaitun voiton alkuperäinen ajatus on ollut? Euroopan siirryttyä 2000-luvulla päästökauppajärjestelmään sähkön hinnan määrää kivihiilellä tuotettu sähkö. Markkinataloudessa hinnan määrä aina marginaalinen myyjä ja ostaja. Vesi- ja ydinvoimayhtiöt eivät maksa päästöoikeuksista, mutta saavat silti saman hinnan sähköstä kuin kivihiilellä tuotettuna, joten niiden katsotaan saavan ”ansiotonta” voittoa sähköntuotannostaan.

Toiselta kantilta asiaa voisi katsoa siten, että yrityksille on annettu konkreettinen taloudellinen kannustin siirtyä tuottamaan energiaa päästöttömällä tavalla. Näin saataisiin investoinnit kasvuun päästöttömän energian osalta ja vanhoja voimaloita voitaisiin uudistaa ja korvata uusilla tehokkaammilla tuotantolaitoksilla.

Tehokkaimmat tuottajat tienaavat eniten ja saavat motivaation ja resurssit kasvattaa tuotantoaan. Huonoimmat tuottajat eivät tienaa ja menevät konkurssiin. Näin kehitys toimii ja vain hyvät yrityksen selviävät ja parhaimmat kasvavat. Samaa tapahtuu myös energiamarkkinoilla: päästötön ja puhdas energiantuotanto tuottaa voittoa ja antaa siten suuren motivaattorin kasvattaa tuotantoa, kun taas saastuttava tuotanto saa haittamaksuja ja ehkäpä ajan kanssa ajautuu suurelta osin konkurssiin.

Kunnes toki valtio katsoo, että yrityksethän tekevät voittoa näin – verotetaan se niiltä pois! Yrittää saa, mutta ei sillä tienata saa tietenkään.

Kun on porkkana rakentaa päästötöntä tuotantoa, mutta samalla pelko siitä, että mikäli bisnes sattuisikin onnistumaan niin se voitto viedään pois, lopputuloksena kukaan ei investoi. Näin käy jatkuvasti esimerkiksi Afrikassa; kukaan ei perusta yritystä, koska varmuutta ei ole milloin joku sotalordi, diktaattori tai paikallinen demaripuolue tulee ja vie yrityksen voitot riski-investoinnista. Jos Suomeen halutaan investointeja, ei tällaisia oikukkaita veroratkaisuja voida tehdä – kuka investoisi muuten miljardeja tällaiseen paikkaan kymmeniksi vuosiksi?

Sopivaa koirankasvattajaa etsimässä?

2010-07-29T09:36:00.000+03:00

Kirjoitin tammikuussa blogiini pennun kasvuolosuhteiden merkityksestä sen tulevaisuudelle. Sivusin kirjoituksessani myös kasvattajan merkitystä koiran valinnassa, jatkan aiheesta hieman lisää.

Oikean koirarodun ja kasvattajan valintaan kannattaa paneutua ja aloittaa miettimällä rehellisesti onko rotu juuri itselleen sopiva – yli 300 koirarotua tarjoaa laajan skaalan erilaisia vaihtoehtoja ostajan preferensseistä riippuen. Koiraa etsiessä kannattaa muistaa, että kriteerejä kannattaa asettaa muunkin kuin koiran koon mukaan: rodun luonne, aktiivisuustaso, koulutettavuus, terveys ja turkin hoito painavat vaa’assa paljon enemmän. Löytämällä itselleen sopivimman rodun vältytään jo monilta ongelmilta tulevaisuudessa. Rodun valinnan jälkeen tulisi vielä löytää se sopiva kasvattaja…

”Oikea” kasvattaja on se henkilö, joka vastaa ostajan tarpeisiin parhaiten. Ensimmäistä koiraansa tai ensimmäistä rodun edustajaa etsivälle kasvattajan tuki koiran elämän ajan olisi ihanteellista. Apua ja neuvoja antava kasvattaja tukee kasvattinsa omistajaa koiransa kouluttamisessa yhteiskuntakelpoiseksi yksilöksi ja auttaa ongelmatilanteissa; hänellä tulisi olla paras tietämys rodusta ja kasvattamasta koirastaan. Kaikki koirat ovat suloisia pentuina, mutta oman pennun valinnan tulisi olla järkiperusteinen asia: jopa viidentoista vuoden suhde ja elämän muotoutuminen on kiinni siitä yhdestä päätöksestä. Sen takia rotu, kasvattaja ja pentu kannattaa valita harkiten.

Tavallinen koiraihmisten suusta kuuluva sanonta kuuluu, että jos kasvattaja kertoo koiriensa olevan ulkomuodollisesti täydellisiä, luonteeltaan virheettömiä ja terveydeltään kirsusta hännänpäähän priimaa, niin kannattaa ottaa yhteyttä seuraavaan kasvattajaan, sillä täydellistä koiraa ei ole olemassa. Kannattaa myös harkita tarkkaan myyjää, jonka on ”pakko” saada pennut myydyksi tai joka lupaa niiden olevan rauhallisia, sisäsiistejä ja terveitä koko ikänsä… Etsiessäsi sopivaa kasvattajaa kannattaa hakea siis henkilöä, joka kertoo sinulle rodusta ja koiristaan niiden hyvät ja huonot puolet ja millaiselle omistajalle rotu sopii parhaiten. Lisäksi hän kertoo sinulle pentueen vanhemmista ja millaisia karvaturreja hän odottaa pennuistansa kasvavan aikuisena. Erittäin suositeltavaa olisi myös, että hän kutsuu pennuista kiinnostuneet kotiinsa keskustelemaan lisää ja tutustumaan itseensä ja koiriinsa.

Informaatiota etsivän koiranostajan kannattaa kääntää internetin hakukone päälle: parasta tietoa rodusta löytää yleensä lukemalla rotukerhojen ja –yhdistysten rotuesittelyjä, selaamalla yhdistysten laatimia jalostuksen tavoiteohjelmia(näissä kuvataan yleensä erityisesti rodun terveystilannetta rehellisesti), surffaamalla kasvattajien kotisivuilla ja keskustelupalstoilla.

Tilastotietoja kaipaaville löytyy yksi infopankki yli muiden: Kennelliiton jalostustietokanta, joka pitää sisällään kaikki rekisteröidyt koirat virallisine tuloksineen (ikävä kyllä suuri osa epävirallisista terveystuloksista puuttuu tietokannasta). Täältä löytää kuitenkin kaunistelemattoman totuuden rotujen ja kasvattajien omista tilastoista: kuinka paljon koirien terveyttä tutkitaan ja millaisin tuloksin? Onko kasvattajalla paljon pentueita tiheään tahtiin samoilla koirilla? Millaiselta näyttää pentueen lähisukulaisten terveys? Kuten sanottua, tietokanta ei näytä kaikkea, mutta se voi herättää tarvittavia lisäkysymyksiä koiraa harkitseville.

Suomen Kennelliitto vaatii tiettyjen minimiehtojen täyttymistä ennen pentueen rekisteröintiä: vanhempien tulee olla samanrotuisia rekisteröityjä koiria ja niiden on täytettävä mahdolliset rotukohtaiset perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelman vaatimukset (käytännössä tämä tarkoittaa siis terveystutkimuksia), lisäksi narttua ei saa pennuttaa liian tiheästi. Kasvattajanimen saamisen ehtona on nykyisin Kennelliiton kasvattajasitoumuksen allekirjoittaminen, mikä sitoo kasvattajaa tiukemmin muun muassa pitämään huolta koiristaan, rekisteröimään kaikki kasvattinsa, luovuttamaan pennut hyväkuntoisena ja oikeanikäisenä ja kirjallisia sopimuksia käyttäen. Sitoumus antaa Kennelliitolle myös oikeuden tarkastaa kasvattajan tilat ja jakamaan rikkomuksista sanktioita kasvattajille.

Tähän väliin lienee paikallaan palauttaa koiranetsijä maan pinnalle kahdella seikalla: ensinnäkin kasvattajan avoimuus ja sitoumuksien allekirjoittaminen tuo vain paremman todennäköisyyden ostajalle, että kasvattaja on luotettava ja rehellinen – se ei kuitenkaan takaa mitään. Koirankasvattajatkin ovat vain ihmisiä ja osa toimii välillä moraalisesti arveluttavalta pohjalta. Kennelliitto päätti julkistaa uusimmassa Koiramme-lehdessä kurinpitolautakuntansa päätökset sanktioita saaneiden henkilöiden nimillä entisen ”kasvattaja X” tai ”henkilö B” sijaan. Päätös on ehdottomasti oikea askel kohti avointa ja vastuullista kennelpolitiikkaa; eläinsuojelurikkomuksista tai sopimusrikkeistä tuomittuja henkilöitä ei tule suojella tai puolustella, vaan asiat on tuotava ihmisille tiedoksi. Toivoisin vielä parempaa näkyvyyttä päätöksistä myös uusille koiranomistajille ja Kennelliittoon kuulumattomille henkilöille, esimerkiksi internetissä olevan listauksen muodossa. Liian monelle koiranomistajalle selviää kasvattajansa ”oikea karva” vasta jälkikäteen koiran jo vaihdettua omistajaa.

Toisena asiana on selvä fakta, että koirat ovat eläimiä ja eläimet eivät ole pesukoneita, vaikka ne laissa niihin rinnastetaankin. Kasvattajan huolellisesta taustatyöstä ja pentujen hyvästä hoidosta huolimatta koirissa on vikoja ja sairauksia; näitä tulee vastaan jokaisella kasvattajalla joskus. Erittäin hyvä kasvattaja on kuitenkin kasvatinomistajan tukena ja apuna kun koirassa ilmenee jotain vikaa, osa vioista ja sairauksista on myös kasvattajan korvattava omistajalle, yleensä kun ostajalle ei ole ilmoitettu rodussa ilmenevistä vioista ja sairauksista ja koira sairastuu. Jälleen yksi hyvä syy lisää avoimuuteen ja kattavan informaation jakamiseen pennunostajalle sen nopean kaupanteon sijaan..

Mikäli koiranostoa harkitseva henkilö toivoo saavansa parhaimman mahdollisen alun tulevan koiransa kanssa, kehotan häntä ensisijaisesti etsimään hyvän kasvattajan, johon hän voi luottaa. Toivon mukaan muutama yllä oleva vinkki auttaa asiassa, tässä vielä pari linkkiä avuksi etsinnässä:

Suomen Kennelliiton sivut

Kennelliiton linkkisivu, jonka takaa löytyy rotujärjestöjen, -yhdistysten ja –kerhojen linkkejä

Kennelliiton jalostustietojärjestelmä

Parantamisen varaa terveydenhuoltojärjestelmässämme?

2010-07-20T10:16:00.001+03:00

Pieni aasialainen valtio Singapore voi ylpeillä yhdellä maailman menestyneimmällä ja innovatiivisella terveydenhuoltojärjestelmällä; se on sekä rahoituksellisesti tehokas että käytännössä osoittanut muutoksia ihmisten terveyteen: WHO:n ”terveen elämän” ennustusiät ovat samassa tasossa länsimaiden kanssa ja jopa puolilla kustannuksilla. Terveellisen elinikäodotteen lisäksi lapsikuolleisuus on Singaporessa maailman alhaisimpia ja asiakkaat pääsevät nopeasti terveydenhuollon palveluiden pariin.

Lähde: Towers Watson/WHO

Monesta länsimaasta poiketen terveydenhuolto on pääosin yksityisesti rahoitettua ja julkisen sektorin osuus on noin kolmannes terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Singaporen järjestelmä perustuu usean eri tahon malliin, jossa valtio rahoittaa verotuloilla muun muassa julkisia sairaaloita ja sen lisäksi valtio vastaa vähävaraisten ja varattomien kansalaisten terveydenhuollon kustannuksista, kun heidän omat säästönsä eivät enää riitä kattamaan kustannuksia. Yksityinen rahoitus järjestelmälle muodostuu ensisijaisesti pakollisella terveysrahastolla, jonne jokainen työntekijä ja työnantaja on velvoitettu maksamaan osan palkasta (kokonaiskustannuksiltaan n. 33 % palkkamenoista, työntekijän osuus on tästä hieman yli puolet). Jokaisella kansalaisella on oma henkilökohtainen terveystilinsä, jonne osa näistä tuloista siirretään, ja josta jokapäiväiset terveydenhuollon palvelut maksetaan. Äkillisiä ja odottamattomia vakavia sairauksia hoidetaan osittain sairastajan omasta pussista omavastuiden ja osamaksujen suhteen, mutta valtio kantaa osansa edelleen näissä tapauksissa. Myös yksityisillä säästörahastoilla ja sairausvakuutuksilla katetaan yksityisen sektorin terveydenhuollon kustannuksia.

Olennainen elementti Singaporen järjestelmässä on yksilön vastuu omasta terveydenhuollostaan ja sen kustannuksista. Jokaisella kansalaisella on intressi valita terveellisempien elämäntapojen noudattaminen ja valita esimerkiksi kustannustehokkain hoitomuoto sairastuessaan, kun he joutuvat itse rahoittamaan sen osittain omilta terveystileiltään. Tehokkuuden lisääminen ei kuitenkaan tarkoita laadun heikkenemistä, kuten maan hyvät terveystilastot osoittavat.

Singaporessa on hieman vähemmän asukkaita kuin Suomessa, mutta erittäin pienellä pinta-alalla, siksi edellä kuvattu järjestelmä varmasti toimii siellä parhaiten. Valtio on myös itsenäistynyt vasta n. 50v sitten ja uudessa, kehittyvässä valtiossa laajemmat muutokset ovat olleet helpommin toteutettavissa.

Uskon, että tulevaisuudessa säästöjä ja tehokkuutta on lisättävä kaikkialla, missä se on vain mahdollista. Tällä hetkellä terveydenhuollon osuus BKT:stä on Suomessa n. 8 % ja julkisen sektorin osuus on siitä yli 2/3. Mielestäni Singaporen kaltaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä olisi poimittavissa parhaat palat meillekin, kuten mahdollisuus julkisen sektorin kustannussäästöön ja kansalaisten oman valveutuneisuuden lisäämiseen terveydenhuollon kustannuksista.
Tarkoituksena ei ole kumota nykyistä järjestelmää kokonaan; valtio kattaisi edelleen suuret kustannukset, kuten tällä hetkelläkin, mutta ”pienemmät” kustannukset katettaisiin ihmisten henkilökohtaisista sairasvakuutusmaksuista, jotka kertyisivät heidän henkilökohtaisille tileilleen. Jokainen voisi vaikuttaa terveydenhuollon kustannuksiinsa esimerkiksi valitsemalla kustannustehokkaimman ratkaisun tai pyrkimällä elämään terveellisemmin.

Singaporen järjestelmän paremmuus omaamme verrattuna johtuu siitä, että terveydenhuollon päätöksen tekevät henkilöt kantavat myös päätöstensä rajakustannukset ja vain näihin puuttumalla voidaan muuttaa ihmisten käyttäytymistä. Selkokielisemmin saman voi avata siten, että kun valtio maksaa näennäisesti kaikki kustannukset verovaroista, niin ihmiset käyttävät palveluita vaikka niiden hyöty itselle olisi minimaalinen ja kustannus valtiolle kova. Kun ihmiset kykenevät vaikuttamaan kustannuksiinsa omilla valinnoillaan, he myös todennäköisemmin tekevät sen.

Osittainen yksityinen terveydenhuolto ei tarkoita sitä, että ihmiset jätetään vaille hoitoa varojen puutteessa tai terveydenhuollon tason laskua, kuten Singaporen esimerkki osoittaa. Se voi kuitenkin tuoda tarvittavia tehokkuuden nostoja niin palvelun tuottamisessa kuin ihmisten henkilökohtaisen terveydentilan kohentamisessa, kun kansalaisilla on intressi pitää terveydestään huolta. Voisimme myös antaa, Singaporen esimerkin mukaan, henkilökohtaisten tilien käyttämättömät varat osana edesmenneen jäämistöä perijöille. Raha ei ole arvo itsessään, mutta välineenä ja motivaattorina sen merkitys on usein tärkeä. Ja mikäli joku valitsee elää ”epäterveellisemmin”, niin hän tuntee elämäntapansa seuraukset todennäköisyyksien mukaan lompakossaan.

Lähteet:

http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Terveyspalvelut/terveysmenot.htm Terveydenhuoltomenojen osuus BKT:sta

http://www.watsonwyatt.com/europe/pubs/healthcare/render2.asp?ID=13850

Kesäkuulumisia

2010-07-12T12:26:00.000+03:00

Kesä soljuu eteenpäin valtavalla vauhdilla! Koko kesäkuun ajan on "työn alla" ollut kirjoittaa blogiin, mutta kiireet kotona ja töissä ovat estäneet tarkemman syventymisen terveyspoliittisiin asioihin - kirjoitus valmistunee kuitenkin aikanaan...

Kesä kuluu perheessämme kahden pääelementin ympärillä: työskentelyn ja remontoinnin parissa. Nämä ovatkin pitäneet sitten muut aktiviteetit taka-alalla ja karkaamme lasten ja koirien kanssa viikonlopuiksi mökille Etelä-Karjalaan maalausta, lattianvaihtoa ja tukahduttavaa kaupunki-ilmaa pakoon... Ja kyllä mökilläolo onkin mukavaa! Metsän keskellä kilometrien päässä asutuksesta voi rentoutua ja olla vain rauhassa perheen parissa. Suvulla yli kolme vuosikymmentä hallussa olleella tilalla ovat niin lapset, koirat kuin aikuisetkin viihtyneet aina - eikä tämä ole muuttunut mihinkään.

Pääsin kevään yliopistohaussa sisään Helsingin Yliopiston Valtiotieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan politiikan tutkimusta Valtio-opin laitoksella. Tämä avannee syksyllä taas uusia uria ja väyliä elämässä ja nyt loppukesän voikin ottaa jo rennommin, kun tulokset ovat (viimein) selvillä :)

Hyvää kesää kaikille!

Uusi nelijalkainen perheenjäsen :)

2010-05-27T15:09:00.000+03:00

Eilen haimme perheen kanssa kotiimme uuden perheenjäsenemme Hopen. Olemme etsineet jo pitkään faaraokoirien rinnalle "tasapainoittavaa" rotua, joka kuitenkin omaisi samaa elämäniloa, energiaa ja ihmisystävällisyyttä ja uskomme punaisen irlanninsetterin täyttävän nämä kriteerit hyvin.

Ihastuimme Hopen emään Pulmuun jo viime joulukuussa sen ollessa meillä hoidossa ja päätimme ottaa pennun sen viimeisestä pentueesta ruotsalaisen Jocke-uroksen kanssa.

Pikku-Hope on hyvin reipas, ystävällinen ja utelias pakkaus - juuri kuten pienen pennun kuuluukin. Faaraokoirat suhtautuvat uuteen pikkusiskoonsa hyvin äidillisesti ja pikkuneito taas rakastaa yli kaiken pientä hyljepehmoleluaan. Alku on siis ainakin sujunut hyvin :)

Strasbourg 16.-19.5.2010

2010-05-24T15:16:00.000+03:00

Matkustimme europarlamentaarikko Eija-Riitta Korholan vieraaksi Strasbourgiin toukokuun puolessa välissä vajaan 30 kokoomuslaisen kanssa ja mukana oli väkeä Helsingistä Raumalle saakka. Lentomme suuntautuivat Frankfurtin kautta, joten saimme myös nauttia bussimatkailusta Saksan kautta. Saavuimme sunnuntaina illalla Strasbourgiin hotelli Maison Rougeen, aivan kaupungin keskustassa, ja majoittumisen jälkeen aikaa oli suunnilleen etsiä vain jostain kohtuullista syötävää ja painua nukkumaan.

Maanantaina ryhmämme suuntasi vapaamuotoisen ohjelman merkeissä ensin aamulla kohti paikallisten elsassilaisten viininviljelijöiden osuuskunnan viinintuotantolaitosta Cave du Roi Dagobertiä. Useamman miljoonan euron maksanut teollinen laitos uusine koneineen ei välttämättä vastannut aivan kaikkien ryhmäläisten käsitystä perinteisestä viinitilasta tammitynnyreineen, mutta tehokkuus ja laadunvalvonta oli paikassa kyllä huipussaan. Kiertue päättyi viininmaistiaisiin (rieslingiä, pinot gris’tä ja gewurztramineria) ja seurueemme jatkoi matkaa lounaalle Obernain kylään valtavien saksalaistyylisten hapankaali- ja sianlihatuotelautasten äärelle…

Lounaalta jatkoimme tutustumaan siihen perinteiseen viinitilaan monisatavuotisten tammitynnyrien äärelle. Sympaattinen Blanckin tilan isäntä esitteli meille tilojansa ja äärimmäisen sympaattinen tilan kultainennoutaja seurasi innokkaana mukana. Tätä seurasi jälleen pieni maistiaistilaisuus (rieslingiä, muscatia ja viimein paikallista kuohuviiniä cremantia!) ja saimme kysellä tarkemmin isännältä viinintuotannosta sekä tuotannon kontrollista Elsassissa. Päivä päättyi vuohitilalle, jossa tutustuimme tilan lypsyvuohiin, pukkeihin ja muihin eläimiin, seurasimme lypsyä ja meille kerrottiin erilaisista vuohenjuustoista.

Tiistain ohjelma oli täynnä Eurooppa-asiaa: aamulla tutustuimme Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen sen suomalaisen juristin opastuksella, kuulimme tuomioistuimen toiminnasta, siellä käsitellyistä tapauksista ja esitimme kysymyksiä mielenkiintoa herättäneistä kysymyksistä koskien muun muassa suomalaisia ratkaisuja. Mielenkiintoni herätti myös se, että noin 90% valituksista on joko turhia tai ne eivät noudata EIT:n valitusmenettelyä (esim. valitus tehdään liian myöhään tai se ei koske ihmisoikeussopimuksen kohtia). Siinä mahtaa mennä jonkin verran ihmisten työpanoksia niin sanotun ”turhan työn” tekemiseen, kun valitukset kuitenkin tutkitaan suurin osin.

Iltapäivällä vierailimme Euroopan Parlamentissa. Eija-Riitta Korhola piti meille ensin luennon ilmastonmuutoksesta ja ympäristöasioista ja sen jälkeen vierailimme parlamentin täysistunnossa. Oli erittäin mielenkiintoista seurata edustajien puheenvuoroja. Vaikka keskustelun aiheena oli EU:n institutionaaliset näkökannat, mikäli unioni liittyy Euroopan ihmisoikeussopimukseen (jota valvotaan taas EIT:ssä), niin edustajat käyttivät puheenvuorojansa aivan yhtä lailla siltarumpupolitiikkaan kuin suoraan populismiin. Esille tuotiin myös pyyntö lähettää rahaa tulvista kärsivälle Itä-Euroopalle - tärkeä aihe sinänsä, muttei aivan liittynyt asiaan…

Tiistai-illan vietimme loistavassa seurassa vielä mahtavamman ruoan parissa Le Fossil-ravintolassa. Suosittelen kaikkia Strasbourgissa piipahtavia liharuoan ystäviä tekemään pysähdyksen ravintolassa!

Keskiviikkoaamupäivän kuljimme ympäriinsä kaupungilla ja tutustuimme kaupungin upeaan katedraaliin ja arkkitehtuuriin. Iltapäivällä lähdimme kohti Frankfurtia ja sieltä kohti kotia. Matka oli mitä mainioin ja mikäs hyvässä seurassa on matkustaessa! :D Erityiskiitokset Heikille järjestämisestä ja Auralle ja Eliakselle seurasta.

Päivähoidon pommeista, osa 2

2010-05-14T08:47:00.001+03:00

Tämän päivän Helsingin Sanomat kirjoittaa Espoon kaupungin suunnittelevan lakkauttavansa 50 päiväkotia seuraavan noin kymmenen vuoden aikana. Tarkoitus on lakkauttaa pienimmät yhden tai kahden ryhmän päiväkodit ja joitakin ryhmäperhepäiväkoteja. Päätöstä perustellaan pienten yksiköiden haavoittuvaisuudella ja suuremmilla yksikkökustannuksilla. Haavoittuvaisuus on tuttu aihe meille, kirjoitin aiheesta blogiini helmikuussa. Lapseni ovat juuri tällaisessa kahden ryhmän pienessä päiväkodissa alueella, jolla on muutenkin paljon päiväkoteja (toki myös lapsiakin ;) ).

Ratkaisuksi sivistystoimen johtaja Aulis Pitkälä tarjoaa kuitenkin siirtymistä suurempiin yksiköihin. Niin paljon kuin haluaisinkin talousasioista kiinnostuneena kannustaa etsimään aina myös lyhyellä aikavälillä taloudellisesti tehokkainta vaihtoehtoa, tämä päätös on mielestäni typerä ja lyhytnäköinen, mikäli se ajetaan käytäntöön. Pitkällä aikavälillä se on myös kallis syrjäytyneiden ja ongelmaisten lasten määrän kasvaessa.

Olemme ”päässeet” tutustumaan lastemme kanssa näihin suurempiin keskuspäiväkoteihin aina joulu- ja kesäaikaan, kun päivähoidon yksiköitä yhdistetään loma-ajaksi. Kokemuksemme näistä viikoista ovat olleet aina vähintäänkin hermoja raastavia: lasten hoitajat ja ryhmäläiset vaihtuvat usein, kellään ei ole oikein kokonaisvaltaista kuvaa tapahtumista, hoitajia ei tunnu olevan läheskään vaadittava määrä lapsimäärään verrattuna ja lapsemme on kadotettu kaksi kertaa… Toki lomakaudet tuovat tilanteeseen ylimääräisen hässäkkänsä, mutta vanhempien kokemukset ovat lähes aina enemmän kielteiset kuin myönteiset suurissa yksiköissä. Puhumattakaan jo siitä, että suuressa keskustarhassa on liikenteessä melkein koko ajan jos jonkinlaista virusta ja bakteeria.

Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna näen huolena kunnallisen lastenhoidon laitostumisen ja lasten häviämisen systeemin uumeniin. Jos lapsille ei voida osoittaa kunnolla yksilöllistä huomiota nyt, niin miten käy sadan lapsen keskuspäiväkodissa? Ei hoitajapulaa saada välttämättä ratkaistua näin – ihan yhtä lailla (jos ei enemmänkin) he sairastelevat suurissa yksiköissä ja tällöin hoitajasuhde on jälleen heikko, kun hoitajia siirretään ryhmästä toiseen paikkaamaan sairastajia. Lisäksi kannattaa miettiä, kuinka motivoivaa on saada asiantuntevia ammattilaisia töihin tällaiseen ympäristöön?

Näen huolestuttavana myös lasten päivähoidon polarisoitumisen yhdysvaltalaiseen malliin: ne joilla on rahaa, laittavat lapsensa yksityiseen päiväkotiin, jossa lapsiin voidaan kiinnittää huomiota ja antaa heille aikaa ja tukea kehitykseen. Köyhät laittakoon lapsensa sitten näihin ”tuotantolaitoksiin”. Onko tämä todella tavoiteltavaa?

Eikö voitaisi vain tukea pieniä yksiköitä lisäämällä työntekijöitä sinne? Tämä on se varsinainen ratkaisu, jota vanhemmat toivoisivat – ei siirtymistä suuriin keskuspäiväkoteihin.

Kerta se on ensimmäinenkin

2010-05-06T14:28:00.001+03:00

Osallistuin tiistaina Jussi Saramon kanssa lyhyeen debattiin Kreikan tilanteesta YLEn studiolla toimittaja Kirsi Skönin haastattelemana. Keskustelu oli minulle ensimmäinen laatuaan televisiokameroiden edessä ja tilanne tuli vielä eteen päivän varoitusajalla!

Tässä linkki videoon A-tuubissa: http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-1008151

Kuntailta 20.4. ja nuorten mielenterveydestä

2010-04-21T09:35:00.000+03:00

Olin eilen mukana yhtenä alustajana Olarin Kokoomuksen sosiaali- ja terveyspoliittisessa kuntaillassa Tapiolan koulun auditoriossa. Toisina alustajina paikalla oli Johanna Värmälä, Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja, puhumassa Espoon sosiaali- ja terveyspalvelujen tilanteesta sekä kansanedustaja Sanna Lauslahti puhui erikoissairaanhoidon tulevista mahdollisista muutoksista, itse käsittelin lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen tilannetta Espoossa ja hieman valtakunnallisesti tilastojen muodossa. Illan avainsanana taisi olla jokaisen alustajan esityksissä käytetty termi "ennaltaehkäisy", jonka merkitystä terveysasioissa ei varmastikaan voi ylikorostaa!

Ilta oli hyvin järjestetty ja paikalla oli aktiivisia osanottajia, käyty keskustelu oli vilkasta ja toi hyvin esille erilaisia mielipiteitä ja parannusehdotuksiakin tilanteeseen.

Olin erittäin iloinen huomatessani, että lasten ja nuorten hyvinvointiasiat ja -ongelmat kiinnostavat kaikkia omaan ikään katsomatta, sillä ne voivat todella olla merkittävä pulma tulevaisuudessa. Yhä useampi nuori voi huonosti ja jää yhteiskunnan ulkopuolelle juuri kun tarvitsemme jokaisen mukaan pitämään huolta Suomen hyvinvoinnista vielä kahdenkymmenen tai viidenkymmenen vuoden päästä .

Nuorten mielenterveyden ongelmille ja käyttäytymishäiriöille ei ole olemassa yksittäistä syytä, siksi niihin on myös vaikea puuttua. Meitä ympäröivä sosiaalinen turvaverkko (perhe, koulu, työ, terveydenhuolto) on kokonaisuutena haurastunut tutkijoiden mukaan (Raimo raitasalo ja Kaarlo Maaniemi). Itse näen vaikuttaviksi syiksi myös sen, että mielenterveysasiat ovat yhteiskunnassamme vielä tabu ja leimaantumisen pelko on suuri. Asennemuutoksella avoimuuden ja tiedotuksen kautta voitaisiin toivottavasti vaikuttaa asiaan. Ennaltaehkäisevän työn merkitystä ja nopeaa hoitoonpääsyä tulee korostaa, Espoossa hoitotakuussa onneksi pystytään pysymään - valtakunnallisesti tilanne on heikompi.

Totuus on se, että ennaltaehkäisevä työ ei ole kovin mediaseksikästä eikä se ole myöskään kovin tuottavaa suorissa tuloksissa. Kansantaloudellisesti ajatellen on kuitenkin huomattavasti halvempaa ehkäistä ennalta, kuin hoitaa jo sairastuneita. Lisäksi ennaltaehkäisy on yksilön kannalta aina parempi vaihtoehto kuin sairastuminen.

Tiukkina aikoina resursseja on aina niukanlaisesti jaettavana ja melkein jokaisesta kohteesta tulee nipistää resurssien lisäämisen sijaan. Asiat ovat aina monisyisiä ja jokaisella kannalla on perusteensa.

Hiljainen maaliskuu, kiireinen huhtikuu

2010-04-05T09:49:00.000+03:00

Huomaan viettäneeni hiljaisen maaliskuun, sillä ainoa blogipäivityskin koostui perhe-elämän arkisista asioista raportoimisesta...

Huhtikuu tuo tullessaan kiireitä: mieheni valmistelee rahoituksen kandintyönsä Helsingin kauppakorkeakouluun (tai Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun, kuten nimi nykyisin kuuluu) ja se vie luonnollisesti oman aikansa perheeltämme. Kuukausi tuo mukanaan paljon koulutöitä myös minulle, opiskelen valtiotieteitä ja politiikan tutkimuksen kursseja avoimessa yliopistossa ja luvassa on tenttejä, opintotöitä ja satamäärin luettavia sivuja. Opiskelun tarjoama teoriapohja omaan poliittiseen ajatteluun on kuitenkin vertaansa vailla ja oma mielenkiinto aiheeseen tuo toki oman motivaattorinsa opintoihin :)

Politiikan saralla kuukausi on myös kiireinen: minut on kutsuttu alustajaksi Olarin Kokoomuksen sosiaalipoliittiseen iltaan 20.4. ja pidän alustukseni lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden toteutumisesta Espoossa - etenkin varhaiskasvatusikäisten kohdalla hoitoonpääsy näyttää tällä hetkellä jonoutuneen ja resursseja on heikonlaisesti. Vaikeat taloudelliset ajat näkyvät näissä erityispalveluissa ilmeisesti hyvin nopeasti; kun hoitoa tarvitsevien määrä kasvaa niin samalla resursseista on pakko nipistää ja tilanne heikentyy nopeasti. Huhtikuu tuo mukanaan taas kevätkokouksia ja uusia tapaamisia, joita odotan mielenkiinnolla ja innolla.

Odotamme perheen kanssa ensi viikkoa innolla, jos kaikki sujuu hyvin, niin perheemme uusi nelijalkainen perheenjäsen saattaa syntyä maailmaan silloin! Siitä lisää sitten myöhemmin, mikäli sopiva pentu syntyy ;)

Kevät tuo siis mukanaan kiireitä, mutta toivon mukaan myös iloa ja uusia tuulia!

PS. Kotisivuni julkaistiin jokin aika sitten osoitteessa www.saaramattero.fi

SUURET kiitokset sivujen työstämisestä Jennylle ja Antille, Larille valokuvista sekä Hannelelle suunnitteluavusta! On erittäin mielekästä tehdä yhdessä töitä osaavassa seurassa, jossa keskustelu luistaa ja naurua riittää :)

Viikonlopun mietteitä...

2010-03-08T07:59:00.000+02:00

Saimme viettää harvinaista kotiviikonloppua perheen kanssa, "tavallisena" viikonloppuna joko minulla on politiikkaan tai koiraharrastukseen liittyvä meno tai mieheni on koululla opiskelemassa. Tätä yhteistä aikaa ei toki käytetty loikoiluun vaan aloitin kevätsiivouksen ennen aamuseitsemää lauantaina lasten herätettyä minut melko aikaisin noin viikonloppuaamuksi...

Asunnossamme on tällä hetkellä kiiltäviä pintoja, silitettyjä verhoja ja kauniisti järjesteltyjä kaappeja. Arvelisin, että suunnilleen huomenillalla kaapit ovat taas entisessä järjestyksessään ja lastenhuoneen lattian on vallannut tuhat ja yksi legoa, ainakin pikkuautot olivat päätyneet taas lattialle. Pienten lasten kanssa täytyy kuitenkin muistaa iloita edes siitä yhdestä kiiltävänsiististä hetkestä kodissa, eikös? ;)

Ahkeran siivoamisen vastapainoksi syvennyin kokeilemaan uusia ja vanhoja reseptejä keittiössä iltaisin ja ne onnistuivat hyvin, jääkaappi on täynnä ihania pieniä muovirasioita täynnä suupaloja ja herkkuja!

Viikonlopun kruunasi taustalla soinut rentouttava ja kaunis musiikki: Cole Porterin lauluja, Ray Charlesia, Billie Holidaytä, Dinah Washingtonia sekä Édith Piafia.

Kyllä näillä eväin saa taas yhden viikon opiskeluja alkuun vallan mainiosti!

Monikulttuurisuus ei ole mustavalkoista

2010-02-22T11:48:00.002+02:00

Suomi oli eristynyt, monokulttuurinen yhteiskunta 1990-luvun alkuun saakka, jolloin Neuvostoliiton hajoaminen, Euroopan yhdentyminen sekä kiihtynyt globalisaatio toivat Suomeen erilaisia arvoja ja ajatustapoja. Muutokset aiheuttivat yhteiskunnallisen kulttuurishokin, jonka vaikutukset ulottuvat tämänpäiväiseen keskusteluun monikulttuurisuudesta ja maahanmuutosta.

Espoon Kokoomusnuoret järjestivät yhdessä Vantaan Kokoomusnuorten kanssa tammikuussa maahanmuuttopoliittisen keskusteluillan. Illan aikana kävi selväksi, että monikulttuurisuus ja maahanmuuttopolitiikka ovat erittäin tunnepitoisesti latautuneita keskustelunaiheita ja moni käyttää näitä termejä ymmärtämättä niiden todellista merkitystä. Monille sana ”monikulttuurisuus” tuntuu merkitsevän vaarallista ja oikeusvaltiota murentavaa uhkaa, toisille taas monikulttuurisuus sisältää kaikkien arvojen, tapojen ja uskomusten asettamista samalle viivalle. Ei ole olemassa hyviä tai huonoja arvoja, vain hyväksyttäviä tai tuomittavia tapoja kohdella muita ihmisiä. Monikulttuurisuus ei tarkoita sitä, ettei lakeja tarvitse noudattaa tai kunnioittaa muita ihmisiä yhdenvertaisina.

Espoon Kokoomusnuorten mielestä monikulttuurisuus-sanaan liittyvä keskustelu on liian mustavalkoista ja sitä hallitsevat irrationaaliset ja populistiset voimat. Yhteiskunnassamme tulisi löytää kultainen keskitie, jossa todetaan avoimesti maahanmuuttoon liittyvät hyvät ja huonot puolet ja asioista voitaisiin keskustella avoimesti maltilliseen sävyyn ilman primitiivisiä reaktioita puoleen tai toiseen.

Espoon Kokoomusnuorten mielestä kulttuuri on mielipiteitä ja mielipiteiden vaihto on todellista demokratiaa.

Espoon Kokoomusnuorten Hallitus

Lisätietoja:
Saara Mattero
puheenjohtaja
saara@espoonkokoomusnuoret.fi

Pakollista palvelusta kaikille!

2010-02-16T15:28:00.002+02:00

Helsingin Sanomat julkaisi nettisivuillaan seuraavan uutisen: ”Sosiaalidemokraatit liputtavat sen puolesta, että myös naiset velvoitettaisiin osallistumaan kansalaispalveluun”. Ehdotusta puolustetaan jälleen, yllätys yllätys, sukupuolten tasa-arvoisella kohtelulla.

Ei siis riitä, että nuoret miehet käyttävät pakollisesti 6-12kk elämästään ryömien pusikoissa tai järjestellen kirjoja kirjastossa ja näin pidentävät valmistumistaan työelämään ja lyhentävät ”niiden oikeiden verotulojen” maksamista yhteiskunnallemme – nyt demarit ulottaisivat tämän ”palveluksen” koskemaan myös jo keskimäärin kuusi vuotta miehiä lyhyemmän työuran tekeviin naisiin. Kuinka kätevää!

Ajatellaanko asioita enää lainkaan kansantaloudelliselta kannalta? Voisiko tätäkin ajatella sen sijaan, että ulottaa sen pakollisuuden kaikille, niin ulottaisikin sen vapaaehtoisuuden?

Kun ympärillämme puhutaan opintojen nopeuttamisesta, nuorten sujuvasta pääsemisestä kiinni työelämään ja nuorisotyöttömyyden laskemisesta, niin sosiaalidemokraattien mielestä voisimme ulottaa pakollisen asevelvollisuuden eli kansalaispalvelun myös naisiin hankaloittaen myös heidän opintojaan ja työelämään siirtymistä?Tällä hetkellähän mikään ei estä naista astumasta vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen. Jos nuori mies haluaisi valmistua nopeasti vaikka oikeustieteen maisteriksi ja päästä suoraan kiinni työelämään ja luomaan uraa, se ei onnistu ilman lääketieteellistä tai uskonnollista perustetta.

Onko pienen maan tarpeellista pitää yllä asevelvollisuutta ja suurta reserviä vai olisiko meille tärkeämpää saada nuoret nopeasti koulutettua ja työelämään kiinni? Eikö meille olisi tehokkaampaa liittoutua muiden maiden kanssa ja organisoida puolustuksemme siten?

Varusmiespalveluksen suorittamisen tulisi olla mielestäni jokaisen henkilön omista valinnoista ja haluista kiinni. Epämotivoituneita nuoria (poikia) pakottamalla se isänmaan puolustamisen henki ei varmasti syty. Ja jos se oikeasti paha paikka tulee eteen, niin uskon lähestulkoon jokaisen suomalaisen yhtyvän puolustamaan maata osaamallaan tavalla. Tästähän meillä on historiallista näyttöäkin ;)

Maamme kannalta vapaaehtoinen asepalvelus tuo ongelman sekä maantieteellisen sijaintimme että ns. vapaamatkustajan ongelman muodossa. Asepalveluksen ei tulisi olla vapaaehtoista, ellei siitä saisi kunnon korvausta tai vastaavasti palvelukseen menemättömiä laitettaisiin maksamaan vapaudestaan valita toisin. Maamme tarvitsee sijaintimme takia puolustusvoimia, kenties nykymuotoista varusmiespalvelua voisi lyhentää monen kohdalta ja saada säästöjä sitä kautta?

Myöskään Nato-jäsenyydelle ei demarien parissa nähdä perusteita, mutta niitä olenkin käsitellyt jo aikaisemmin, joten se siitä ;)

Päivähoidossa muhii tulevaisuuden pommi?

2010-02-14T15:24:00.001+02:00

Kirjoitin alla olevan mielipidekirjoituksen paikallislehteemme:

Avaisin mielelläni keskustelua päivähoidon resurssien kasvattamiseksi Espoossa, sillä uskon meitä kohtaavan tulevaisuudessa suuria ongelmia, ellei asioihin puututa nopeasti ja kokonaisvaltaisesti.

Viime syksystä lähtien yhä useammin olen saanut hakea lapseni tarhasta joko kuullen, ettei lasten ulkoilu ole onnistunut lainkaan tai että päiväkodin ryhmät on yhdistetty työntekijämäärän vähäisyyden vuoksi. Tiedän, etten ole ainoa vanhempi, joka pohtii näitä asioita ja tiedän, että huoli lapsista päiväkotien oman väen keskuudessa on myös suuri. En halua hakea tilanteeseen syyllistä ja osoitella sormella, sillä tämä ei ole hoitajien, yksittäisen tarhan tai edes kaupungin vika. Toivon kuitenkin, että keskustelulla ja kannanotoilla kaupungin resursseja voitaisiin lisätä päivähoidon puolella.

Elämme yhdessä kalleimmista asuinalueista Suomessa ja hyvin usein on vain realismia, että molemmat vanhemmat joutuvat työskentelemään ja lasten on oltava perheen ulkopuolisessa hoidossa suurimman osan päivästään. Tutkimukset ja maalaisjärkikin kertovat sen, että lasten ensimmäisillä vuosilla on hyvin tärkeä merkitys tulevaisuuden kannalta. Varhaisen iän tuki, huomio ja yksilöllisten taitojen kehittäminen antavat hyvät kasvueväät ja itseluottamusta lapselle koulumaailmaan. Jokainen vanhempi toivoo lapsellensa vain parasta alkua elämässä ja Espoo panostaakin erinomaisesti muun muassa varhaiskasvatussuunnitelmiin ja kulttuuri- ja urheiluelämyksiin lapsille.

Ikävä kyllä tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että hoitajat ovat tyytyväisiä, kun vain selviävät päivästä toiseen. Hienoja varhaiskasvatussuunnitelmia ei ehditä toteuttamaan ja suurissa, vilkkaissa päiväkotiryhmissä vaikeudet korostuvat entisestään. Pienistä lapsista ja heidän kasvatuksestaan ei saa nipistää! Tämä voi kärjistyä nopeasti siihen, että päiväkodissa heikoiten pärjäävät lapset ovat myös koulumenestykseltään huonompia ja ovat siten suuressa vaarassa syrjäytyä.

Päiväkodissamme hoitajat vaihtuvat erittäin paljon, jo tämä on pienelle lapselle häiriöksi. Ymmärrän, että työ on varmasti yhtä sairastelua, eivätkä työolosuhteetkaan eivät vaikuta aina parhaimmilta – tämä ajaa taas ihmiset palamaan loppuun työssään. Käsitykseni mukaan pitkäaikaissijaisia saa hyvin, lyhyemmille pätkille sijaisten saaminen on erittäin vaikeaa, ensin pyritään ottamaan henkilöstöä muista tarhoista ja tasaamaan hoitajien määrää. Tämä aiheuttaa jo sen, että kerrankin kun tarhassa olisi täysmiehitys ja voitaisiin keskittyä paperitöihin ja lasten yksilölliseen huomioon, tähän ei ole aikaa. Toissijaisesti sijaisia haetaan keskitetyn järjestelmän kautta ja ilmeisesti järjestelmä ei toimi aivan toivotunlaisesti, apulaisia saa käytännössä sieltä hyvin harvoin.

Työstä pitäisi tehdä houkuttelevampaa! Lastenkasvatuksen ammattilaisia valmistuu koulutuksesta kyllä, mutta vain murto-osa siirtyy töihin kunnalliselle sektorille ohjaajaksi. Itse näen tärkeimpinä elementteinä sekä palkkauksen että työolosuhteiden kehittämisen houkuttelevalle tasolle.

Mielestäni espoolaiset nuoret lapset, joista toivomme tulevaisuuden toivoja ja kaupunkimme ylläpitäjiä, pitää hoitaa hyvin ja heihin tulee panostaa enemmän. Suora panostus lastemme hyvinvointiin nyt on suora panos omaan hyvinvointiimme tulevaisuudessa.

Saara Mattero

Espoon Kokoomusnuorten puheenjohtaja

Kahden lapsen äiti

Koulukiusaajista ja koulukiusatuista

2010-02-12T18:11:00.002+02:00

Sain tänään blogiini kommentin liittyen omaan historiaani ja kouluvuosiini. Olen käyttäytynyt yläaste- ja lukiovuosinani erittäin huonosti ja halusin kirjoittaa asiasta blogiini pelkän kommenttiin vastaamisen sijasta.

Minua kiusattiin ala-asteella melko julmasti, niin henkisesti kuin fyysisesti. Olin eläimistä pitävä pieni pullea kirjatoukka, joka kuunteli liian vanhaa musiikkia ja nautti teatterista ja musiikista (voitte itse valita, mistä näistä aiheista minua kiusattiin – kaikki ovat oikein). Itsetuntoni laski erittäin huonoksi näinä vuosina ja tunnistan itse edelleen ajoittain näiltä vuosilta poimitun epävarmuuden toiminnassani. Kirjoittaja ei liene tuntenut minua näinä vuosina, eikä siksi tiedä tästä, vaan oletan hänen seuranneen ikäluokassani yläasteelta lukioon.

Ala- ja yläasteen välisenä kesänä vietin kolme viikkoa ulkomailla ja mietin paljon omaa tulevaisuuttani. Mietin paljon myös selkeän eron tekemistä viimeiseen kuuteen vuoteen koulussa ja tuleviin kuuteen vuoteen ja päätin, ettei minua enää ikinä kohdeltaisi kuin aikaisemmin oli tehty. Ikävä kyllä tuolloin päädyin myös siihen ratkaisuun, että hyökkäys on paras puolustus. Niin sanotusti ”laitoin pahan kiertämään”, mutta siitähän koulukiusaamisessa on kai pohjimmiltaan kysekin näin jälkikäteen ajateltuna.

En halua puolustella tekojani, sillä niille ei oikeasti ole yhtään hyvää puolustusta; käyttäydyn usein tyhmästi noina teinivuosina ja olen ilmeisesti myös vaikuttanut ihmisten elämään tavalla, jota en olisi missään nimessä toivonut.

Olen päättänyt lukioni seitsemän vuotta sitten ja sen jälkeen mennyt naimisiin, saanut kaksi lasta ja tehnyt töitä ja opiskellut. Siinä samassa olen kasvanut ja muuttunut ihmisenä hyvin perinpohjaisesti.

Toivon todella, etteivät lapseni joudu ikinä samanlaisen kiusaamisen kohteiksi, joksi olen itse joutunut ja miten olen itse toisille tehnyt. Tiedän kyllä menneeni sanoissani ajoittain liian pitkälle ja henkilökohtaisuuksiin; kerran yläasteella tilanne päättyi jopa siihen, että suutuspäissäni leikkasin luokkakaverini hiuksia. Olen luonteeltani ulospäin suuntautunut, uskallan sanoa sanottavani ja saatan ajoittain käyttää melko karkean huumorin sävyttämää kieltä. Voimakkaana henkilönä olen varmasti jo persoonallani voinut tuottaa tietämättäni ihmisille mielipahaa. Tarkoituksenani ei ole missään nimessä ollut loukata lukuisia ihmisiä.

Jokainen on joskus tehnyt virheitä ja tärkeintä on mielestäni oppia niistä. Historiani seuraa minua läpi elämäni ja tiedän tehneeni typeryyksiä teinivuosinani ja kohdelleeni kanssaeläjiäni usein huonosti. Olen tästä myös rehellisesti pahoillani, mutta en ole enää se sama ihminen kuin vaikka kuusitoistavuotiaana. Mitä olen tehnyt aikaisemmin väärin, pyrin nyt korjaamaan elämällä paremmin ja auttaen muita. Tästä on varmasti myös kyse aikuistumisessa: omien virheiden myöntämisessä ja niiden käsittelemisellä ja pyrkimällä parempaan.

Ymmärrän kyllä, että kommentti oli jätetty nimettömästi. Olen varmasti aiheuttanut hänelle mielipahaa kouluaikoina, koska hän muistaa asiat edelleen noin voimakkaina ja negatiivisina. Toivoisinkin, että kommentin jättäjä voisi ottaa minuun yhteyttä henkilökohtaisesti ja voisimme käydä asioita läpi kasvotusten ja voisin pyytää häneltä anteeksi muutenkin, kuin kirjallisesti. Haluaisin itse kuitenkin vilpittömästi pyytää häneltä anteeksi henkilökohtaisesti.

Keskusteluilta maahanmuutosta

2010-01-29T10:19:00.001+02:00

Espoon ja Vantaan Kokoomusnuoret järjestivät eilen sosiaalipoliittisen keskusteluillan maahanmuutosta. Alustajina meillä oli kaksi espoolaista kaupunginvaltuutettua: perussuomalaisten Teemu Lahtinen sekä kokoomuksen Mari Nevalainen, hän on myös Espoon monikulttuuriasiain neuvottelutoimikunnan puheenjohtaja. Kansakoulukujalle oli saapunut yli 20 ihmistä uhmaamaan kylmää talvisäätä ja kuuntelemaan alustajia ja esittämään omia kysymyksiä ja kommentteja keskusteluun.

Hieman yli kaksi tuntia kestänyt keskustelu käytiin asiallisesti populismiin tai asiattomuuksiin sortumatta. Aiheet vaihtelivat suuresti muun muassa erilaisesta maahanmuutosta ja niiden ongelmista ja hyödyistä turvapaikanhakuprosesseihin sekä alaikäisiin turvapaikanhakijoihin. Integraatioasiat olivat luonnollisesti tärkeä keskustelunaihe ja kysymykset olivat hyvin monella eri tasolla pohtien koko järjestelmän uusimista, poistamista ja maahanmuuttajaväestön tukemisen suhdetta kantaväestöön. Sanasta monikulttuurisuus ja siihen liittyvästä rikkaudesta käytiin myös kiihkeämpääkin keskustelua ja päädyimme pohtimaan myös kulttuurien merkitystä ja sisältöä.

Ilta antoi ainakin minulle ja kommenttien perusteella monelle muullekin toivottuja uusia ajatuksia ja ideoita, myös uutta tietoa ja faktaa niin usein käytettyjen "tyhjien" iskulauseiden sijaan.

Tilaisuus oli oikein onnistunut ja se osoitti hyvin, ettei meidän nuorten tarvitse olla kaikista asioista aina samaa mieltä - kaikesta on kuitenkin pystyttävä keskustelemaan avoimin mielin!

Viina on viisasten juoma?

2010-01-26T08:58:00.001+02:00

Kauppojen sunnuntaiaukioloaikojen vapauduttua moni on kysynyt Alkon aukioloaikojen vapautumisesta pyhäpäivälle. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa kysymykseen Alkon sunnuntaiaukiolosta ehdottaen alkoholin myymisen kieltämisen kokonaan sunnuntaisin, vaikka kaupat ovat avoinna. Esitys pohjautuu odotettuun alkoholinkäytön kasvamiseen ja siitä seuraaviin terveysongelmiin.

Ymmärrän kyllä STM:n idean taustalla, meillä suomalaisilla on erittäin ongelmallinen suhde alkoholiin. Vasta on julkaistu tutkimus, jonka mukaan jopa kolmannes suomalaisista työikäisistä on joko alkoholin suurkäyttäjiä tai alkoholiongelmaisia. Alkoholi on myös suurin työikäisen väestön kuolemansyy. ”Viina on viisasten juoma” on kenties ymmärretty hieman väärin käännöksessä suomen kielelle; se, että juot enemmän ei tarkoita, että tulet viisaammaksi. (Itse asiassa, se tekee sinut loppujen lopuksi kuolaavaksi vihannekseksi, jos sinne saakka selviät hengissä)

Selvä, alkoholi on meille ongelma ja suomalaisten alkoholinkäyttöä tulisi vähentää, sitä tuskin kukaan käy kiistämäänkään. Mutta vähentäminen ja rajoittaminen ovat kaksi eri asiaa. Alkoholin myynnin rajoittaminen aiheuttaa vain sen, että sitä ostetaan varastoon. Rajoittamisella voi olla jopa negatiivisia vaikutuksia: sitä ostetaan varastoon jopa ylimääräistä ja kun sitä viinaa nyt kerta on siellä kaapissa, niin pitäähän se nyt sieltä myös juoda pois… On huomattavasti helpompaa antaa suomalaisten ostaa sen yhden tai kaksi keskiolutta kaupasta, kun heistä tuntuu siltä. Kenties kannattaisi mieluummin puuttua alkoholin tukkupakkauksiin kuin myyntiaikoihin?

Suomalaisten alkoholinkulutukseen tulisi puuttua jo hyvin nuorena, silloinhan juoman käyttökin alkaa. Nuorten alkoholikasvatuksessa tulisi ottaa erilainen ote nykyisestä pelottelusta ja uhkakuvien maalaamisesta. Tulisi painottaa kohtuukäytön järkevyyttä ja suositella alkoholia ruokajuomana – ei vain seurustelujuomana. Painopistettä suomalaisesta viinanjuonnista voisi tuoda lähemmäs Keski-Eurooppalaista viinikulttuuria, viinin myynti on nyt jo suhteellisesti kasvanut Alkon tilastoissa.

Alkoholi ja sen käyttö voi muodostua meille suureksi ongelmaksi tulevaisuudessa, mikään ei kuitenkaan estä tilanteen korjaamista. Kannatan kuitenkin itse valistamista ja alkoholinkäytön ”imagon muuttamista” ja ehdottomasti pyrkimystä vähentää käyttöä, ei vain rajoittamaan sitä.

Tiedätkö sinä, missä koiranpentusi on kasvanut?

2010-01-07T21:37:00.002+02:00

Suomi on koiraihmisten maa. Maassamme arvioidaan olevan noin 600 000 koiraa, jotka toimivat seuralaisina, harrastuskavereina, virkakumppaneina sekä apuna metsästyksessä ja ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Monella on kotonaan lemmikki, jonka alkuperä on kuitenkin hämärän peitossa. Harva ihminen tietää, että koiran ensimmäisillä viikoilla on todella suuri merkitys sen tulevaisuuden kannalta. Vielä suurempi merkitys on koiran vanhemmilla ja niiden pennulleen välittämillään geeneillä.

Suomessa ei ole pentutehtaita vielä samassa mittakaavassa, kuin monessa muussa maassa, esimerkiksi Yhdysvalloissa. Melkein jokainen eläinihminen omaa päänsä sisällä tietyn kuvan liittyen sanaan ”pentutehdas”, mutta yleisesti se käsitetään tilanteena, jossa koiria kasvatetaan niille sopimattomissa, eläinsuojelulain vastaisissa oloissa eikä niitä kyetä hoitamaan tai kouluttamaan asiaankuuluvalla tavalla. Kasvatuksen tarkoituksena on tuottaa pentuja markkinoille myytäväksi välittämättä koirien oloista. Usein pentutehtaaksi mielletään vain suuria määriä koiria sisältävät paikat, mutta epäeettisissä oloissa kasvavia pentuja löytyy niin pienistä yhden koiran talouksista kuin ulkorakennuksissa muutamia koiria pitäviltä henkilöiltä.

Tarkennettakoon heti aluksi, että kirjoitan tekstini koskien nyt niin rekisteröityjä rotukoiria, kotona kasvatettuja rekisteröimättömiä rotukoiria sekä sekarotuisia koiria kasvattavia henkilöitä; olennaista ovat vain ne olot, joissa koirat elävät ja kasvattavat pentunsa. Oli koiranpentu millaisesta yhdistelmästä tahansa, kirjoitukseni tarkoituksena on kehottaa jokaista ihmistä tarkistamaan ne olot, joissa koiranpentu on kasvanut. Lisäksi mahdollisuuksien mukaan olisi suotavaa myös nähdä sekä koiran emo että pennun sisaruksia, mikäli se on vain mahdollista.

Pennunostajan tärkein syy tarkistaa pennun kasvuolot ja ympäristö liittyy pennun terveyteen. Koirat voivat kantaa ihmiseen tarttuvia sairauksia ja loisia ja ennen kaikkea vakavat sairaudet ja infektiot emän kantoajan ja pentujen ensimmäisten viikkojen aikana vaikuttavat pennun itsensä kasvuun ja voivat altistaa tulevaisuudessa suuremmille terveysongelmille.

Vanhempien terveydellä on suuri merkitys pennun terveydelle, kuten suurin osa ihmisistä käsittää. Suurin osa epämääräisissä oloissa kasvavista pennuista syntyy täysin sattumanvaraisista, harkitsemattomista yhdistelmistä. Koirilla, kuten muillakin elämillä, on suuri määrä perinnöllisiä sairauksia, jotka välittyvät vanhemmilta pennuille joko suoraan tai vanhemmat ovat kantaneet näitä sairausgeenejä omassa perimässään. Tässä lieneekin yksi suurimmista syistä nimenomaan suosia puhdasrotuisia koiria, sillä ei ole olemassa täysin tervettä koirarotua, mutta puhdasrotuisten koirien kanssa ostaja tietää yleensä, minkä tyyppisiin sairauksiin koiralla on mahdollisuus sairastua ja varautua niihin etukäteen. Lisäksi monelle rodulle vaaditaan pakollisia terveystarkastuksia ennen pentueen rekisteröintiä. Sekarotuisten koirien geeniperimä on yleensä täynnä aukkoja ja kysymysmerkkejä.

Koiran psyykkisen kehityksen kannalta tärkein aika on kuuden ja kuudentoista viikon välinen periodi. Ihanteellisessa tilanteessa koiranpentua sosiaalistetaan kaikenlaisiin uusiin tilanteisiin ja asioihin ja se saa kasvaa johdonmukaisessa, rohkaisevassa sekä virikkeellisessä ympäristössä. Ikävä kyllä epämääräisessä ympäristössä kasvavat pennut kasvavat usein eristetyissä tiloissa, usein pimeissä häkeissä, eikä niillä ole kontaktia saatikka virikkeitä kehittyäkseen myös psyykkisesti ikänsä mukaisesti. Ihmiskontaktit ovat myös tässä iässä äärimmäisen tärkeitä pennun leimaantumiselle ja niitä harvemmin on tarjolla suljetuissa, pimeissä huoneissa…

Yksi erittäin hyvä syy ostaa pentu luotettavalta ja tunnolliselta kirjallisia sopimuksia tekevältä kasvattajalta on ostajan oikeusturva. Lainsäädännössämme koira rinnastetaan esineeseen ja monessa asiassa tämä seikka on ikävä. Ostajan oikeusturvan ja koiran myyjän korvausvelvollisuuden kannalta tämä on kuitenkin erittäin hyvä asia. Mikäli koira omaa jo myyntihetkellä vakavan sairauden, johon se kuolee päivien tai viikkojen sisällä, ei ostajalla ole käytännössä minkäänlaista mahdollisuutta saada epäluotettavalta myyjältä korvausta jopa tuhansien eurojen kauppasummasta. Hyvin usein näitä heikommissa oloissa kasvaneita pentuja myydään autojen takakonteista huoltoasemilla ja prepaid-liittymiä ja jopa väärennettyjä nimiä käyttäen. Monella varsinaisella pentutehtailijalla on eläinsuojelurikostausta, osalla jopa eläintenpitokielto.

Syy kasvattajan teettämiin rekisteröimättömiin pentueisiin rotukoirilla on yleensä kiinni kolmesta asiasta: pentueen vanhemmat eivät täytä rodunomaisia terveysvaatimuksia saadakseen pentueen rekisteröityä; pentueen emää on pennutettu liian tiheästi tai kasvattajalla on aikaisempien rikkomusten vuoksi rekisteröintikielto Suomen Kennelliittoon. Vaikka rekisteröimättömien rotukoirien kasvattajissa on myös tavallisia ihmisiä, jotka vain haluavat teettää koirallansa pennut, suosittelisin olemaan tämän ryhmän kanssa erityisen tarkkana.

Pentua ei pidä ikinä ostaa säälistä.

Vaikka moni ihminen näkee koiran myyjän luona olevat kammottavat olot, he ostavat pennun silti ajatellen pelastavansa juuri sen pennun kotiinsa. Tällä vain tuetaan kasvattajaa lisäämään pentumäärää ja jatkamaan toimiaan.

Lopuksi joku saattaa kysyä, että kysyntä luo tarjonnan, mitä vikaa siinä on? Olen vakaa markkinavoimien kannattaja, mutta toisinaan markkinat toimiessaan ”oikein” aiheuttavat ulkoisvaikutuksia, joihin tulee puuttua. On täysin oikein vastata markkinoiden kysyntään ja tarjota halukkaille ostajille lemmikkejä ja työapua, mutta ei lakien vastaisella tavalla. Tässä on se asian ydin.

Halusin kirjoittaa samaan tekstiin pentutrokareista, eläinsuojelulaista ja sen soveltamisesta käytännössä, mutta huomaan tämän yhden aiheen venyneen jo liian pitkäksi. Niistä siis jonain toisena kertana.

Politiikan ismejä Uuden vuoden 2010 kunniaksi

2009-12-30T12:34:00.001+02:00

Lainaan blogiini lukemani kirjan tekstiä poliittisten järjestelmien eroavaisuuksista - Uusi vuosi pitää ottaa vastaan ilolla ja naurulla ;)

Paloheimo, Wiberg: Politiikan perusteet

Lehmän kohtalo eri poliittisissa järjestelmissä:

Miten poliittiset järjestelmät eroavat toisistaan? Poliittisten järjestelmien erot ovat usein abstraktisuutensa vuoksi vaikea hahmottaa. Seuraava luettelo voi auttaa olennaisten erojen havaitsemisessa.

Feodalismi:
Omistat lehmän. Feodaaliherra ottaa korvauksetta osan maidostasi.

Puhdas sosialismi:
Omistat kaksi lehmää. Hallitus pakkolunastaa ne molemmat ja sijoittaa samaan navettaan muiden lehmien kanssa. Sinun pitää huolehtia kaikista lehmistä. Hallitus antaa sinulle maitoa tarpeesi mukaan.

Byrokraattinen sosialismi:
Omistat kaksi lehmää. Hallitus pakkolunastaaa ne molemmat ja sijoittaa ne samaan navettaan kaikkien muiden lehmien kanssa. Niistä huolehtii entinen kanankasvattaja. Sinun pitää huolehtia niistä kanoista, jotka otettiin entiseltä kanankasvattajalta. Hallitus antaa sinulle niin paljon maitoa ja kananmunia, kuin hallituksen säännökset määräävät sinun tarvitsevan.

Fasismi:
Omistat kaksi lehmää. Hallitus pakkolunastaa ne molemmat, palkkaa sinut huolehtimaan niistä, ja myy sinulle niiden tuottaman maidon palkkaasi suurempaan hintaan.

Puhdas kommunismi:
Omistat kaksi lehmää. Naapurisi auttaa sinua huolehtimaan niistä ja jaatte maidon kaikki yhdessä, jolloin kukaan ei saa tarpeeksi maitoa.

Neuvostoliittolainen kommunismi:
Omistat kaksi lehmää. Joudut huolehtimaan niistä molemmista, mutta hallitus pakkolunastaa kaiken maidon.

Kamputselainen kommunismi:
Omistat kaksi lehmää. Hallitus pakkolunastaa ne molemmat ja ampuu sinut.

Diktatuuri:
Omistat kaksi lehmää. Hallitus pakkolunastaa ne molemmat. Sinä joudut asepalvelukseen.

Suora demokratia:
Omistat kaksi lehmää. Naapurisi päättävät siitä, kuka saa maidon.

Edustuksellinen demokratia:
Omistat kaksi lehmää. Naapurisi päättävät siitä, kuka saa päättää siitä, kuka saa maidon.

Byrokratia:
Omistat kaksi lehmää. Ensin hallitus säännöstelee, mitä voit syöttää niille ja milloin niitä voi lypsää. Sitten se maksaa sinulle siitä, että et lypsä niitä. Sitten hallitus pakkolunastaa lehmistä toisen ja teurastaa sen, lypsää toisen ja kaataa maidon viemäriin. Tämän jälkeen hallitus vaatii sinua täyttämään viitenätoista kappaleena "Puuttuvan maidon selvityslomakkeen".

Anarkia:
Omistat kaksi lehmää. Joko myyt lehmät markkinoilla reiluun hintaan tai sitten naapurisi yrittävät ottaa lehmäsi ja ampua sinut.

Libertariaaninen anarkokapitalismi:
Omistat kaksi lehmää. Myyt toisen ja ostat härän, mutta saatkin huijarilta impotentin sonnin. Et mahda mitään, koska hallitus ei suojele sinua.

Euroopan unioni:
Omistat kaksi lehmää. Unioni maksaa sinulle ensin surkean seudun lisää siitä, että et tee lehmillesi mitään ja sitten siitä, että teurastat lehmäsi - eli lopetat elinkeinosi. Tämän jälkeen ammut itsesi.

Islam:
Omistat kaksi lehmää. Jos olet nainen talibanliike pakkolunastaa molemmat lehmät ja pakottaa sinut käyttämään huntua. Jos olet mies, talibanliike pakkolunastaa toisen lehmän islamilaisen vallankumouksen käyttöön ja pakottaa sinut kasvattamaan parran.

Surrealismi:
Omistat kaksi kirahvia. Hallitus vaatii sinua ottamaan harmonikkatunteja.

Hyvää joulua kaikille!

2009-12-23T10:40:00.000+02:00

Vannoutuneena John Lennonin fanina haluan toivottaa hyvää joulua kaikille blogin lukijoille melkein maailman parhaalla joululaululla!

http://www.youtube.com/watch?v=hb2YSAVHmIE

Me siirrymme lasten kanssa koristelemaan kuusta ja varaudumme viettämään joulua sukkuloiden sukulaisilta toisille ja viimein Tapanina keräten ystäviä kotiimme glögeille rentoutumaan.

Pitäkää läheisenne likellä ja muistakaa kertoa heille, miten paljon he merkitsevät teille. Kyllä, jouluna saa olla idealisti, hieman pehmo ja naivi ;)

-Saara-

Kannanotto: Saara Mattero eduskuntavaaliehdokkaaksi

2009-12-17T09:52:00.002+02:00

Espoon Kokoomusnuoret tukevat tulevaa puheenjohtajaansa Saara Matteroa ehdokkaaksi vuoden 2011 eduskuntavaaleihin.

Espoon Kivenlahdessa asuva Saara Mattero toimii kaudella 2010 Espoon Kokoomusnuorten puheenjohtajana. Hän on myös Uudenmaan Kokoomuksen piirihallituksen jäsen sekä varajäsenenä Espoon palveluliikelaitosten johtokunnassa ja Espoon Kokoomuksen hallituksessa. Saaran perheeseen kuuluvat aviomies Taneli, lapset Lily ja Leo sekä koirat Ruu ja Ella. Poliittisten luottamustehtävien ohella hän opiskelee kauppatieteitä Lappeenrannan yliopistossa.

Saara Matteron eduskuntavaalikampanjan avainteemoja ovat työnteon kannattavuuden takaaminen, lasten ja nuorten hyvinvointi, edistyksellinen energiapolitiikka sekä eläintensuojelu.

”Espoon Kokoomusnuoret tarvitsee määrätietoisen, rohkean ja uskottavan nuoren ehdokkaan, jolla on sekä elämänkokemusta että asiaosaamista ja Saara täyttää tämän kuvauksen täysin”, Espoon Kokoomusnuorten puheenjohtaja Ira Hietanen kommentoi ja jatkaa: ”Nuorten keskuudesta ei ole lähdetty ehdokkaaksi pitkään aikaan tällaisella profiililla ja uskomme vahvasti Saaran mahdollisuuksiin menestyä vaaleissa”.

Saara Matteron eduskuntavaalikampanjan päällikkönä toimii Espoon Kokoomusnuorten jäsen Hannele Leivo. ”Odotan Saaran kampanjasta erittäin dynaamista ja ainutlaatuista koko Espoon Kokoomusnuorten historiassa, sillä hän puhuttelee äänestäjiä varmasti perinteistä nuorta ehdokasta laajemmin. Uskon Saaran tuovan eduskuntavaalikamppailuun paljon rohkeita ja tarkkanäköisiä kannanottoja ja tiedän, että hänellä on myös tahtoa ja osaamista viedä nämä asiat käytäntöön”, Leivo kiteyttää.

Lisätietoja Saara Matteron kampanjasta kampanjapäällikkö Hannele Leivolta, 044 781 5116, hannele.leivo@gmail.com. Kampanjalle avataan facebookissa oma sivusto ja kotisivut avautuvat myöhemmin.

Espoossa 17.12.2009

Ira Hietanen

Puheenjohtaja

Espoon Kokoomusnuoret ry

Hyvä (suomalainen) ruoka on meille parhaaksi - joten miksi emme söisi sitä hieman enemmän?

2009-11-26T13:50:00.000+02:00

Alustukseksi kerrottakoon, että rakastan laittaa ruokaa keittiössäni perheelleni ja ystävilleni. Ruoan valmistaminen koko perheen voimin tuo meille myös yhteisen hetken päivittäisessä kiireessä, jolloin perheen pienin Leokin voi tuntea olonsa hyödylliseksi ja toimivaksi osaksi perhettä. Kannatan myös perheen yhteistä rauhoittumista syömään yhdessä saman pöydän ääreen. Lasten syntymän jälkeen aloin myös kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä me söimme ja millaisista raaka-aineista valmistimme ateriamme. Ystäväni lainasi minulle Bill Stathamin kirjan ”Hyvä paha lisäaine”, joka sai tarkistamaan ruokaostoksilla tuotteiden tuoteselosteita entistä tarkemmin. Yllätyin todella lukemastani.

Kansalaisten ruokaostostottumukset ovat paranemaan päin, kasviksia, hedelmiä ja täysjyvätuotteita ostetaan entistä enemmän, mutta kokonaisuutena me syömme edelleen todella huonosti. Usein emme varmasti edes tiedä, mitä me syömme. Suuri osa prosessoidusta ruoasta sisältää terveydelle hyvinkin haitallisia aineosia, kuten öljynjalostuksen sivutuotteita tai Suomessa jo aikaisemmin kiellettyjä myrkyllisiksi ja/tai karsinogeeneiksi todettuja aineita, jotka EU-jäsenyyden myötä sallitaan meillä jälleen käytössä. Kaikki lisäaineet eivät ole pahasta, osa on jopa terveyttä edistäviä ja täysin luonnollisia ainesosia, mutta toiset taas kemianteollisuuden tuotoksia, joiden ruokatuotannon ulkopuoliset käyttötarkoitukset, esimerkiksi huonekaluvahana, saattavat herättää ansaitusti kysymyksen, miksi samoja ainesosia löytyy ruoastamme… Miten kuluttaja erottaa nämä toisistaan, kun paketin kyljessä lukee liuta E-koodeja tai vain ”aromit”?

Suomalaisten niin kovin rakastama marinoitu liha sisältää kastikkeessaan sekä haitallisia lisäaineita että liha itsessään voi olla alkuperältään kyseenalaista. Suuri osa muistaa varmasti hiljattain televisiossa esitetyn dokumentin, jossa Suomeen myytiin lähes pilaantunut erä lihaa, marinoitiin ja pistettiin myyntiin suomalaiselle grillikansalle. Lihan pakastus, sulatus, pakastus, sulatus ja marinointi tekevät tuskin myöskään hyvää tuotteen laadulle.
Suomessa ja suurimmassa osassa EU:ta lihakarjalle ei saa syöttää antibiootteja niiden vaikutuksen siirtyessä myös syöjään, mutta EU:n ulkopuolella peli on pääsääntöisesti täysin avointa ja eläimet kasvavat nopeammin ja suuremmiksi hormoneilla sekä antibiooteilla. Pistää miettimään, haluaako sitä kuitenkaan ostaa sitä huippuhalpaa naudan sisäfileetä alennushyllyltä?

Tärkein syy minusta suosia kotimaista ruokaa on se, että kotimainen ruoka on harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta turvallista. Me tiedämme ruoan alkuperän, me pystymme toisinaan jopa pääsemään käsiksi jopa siihen tiettyyn eläimeen, josta liha on peräisin. Raaka-aineita on mahdollista saada läheltä, nopeasti ja myös ilman säilöntäaineita. Raaka-aineet puhtaimmillaan ovat myös yleensä hyvin maukkaita. Ulkomuodollisesti ne tuskin ovat yhtä suuria tai kauniita, kuin teholannoitteilla tuotetut verrokkinsa, mutta me ainakin tiedämme niiden alkuperän. Ja kuka nyt ei haluaisi syödä hyvänmakuista ruokaa? Ruokatuotannon määrällä emme kykene kilpailemaan EU:n suurien maataloustuottajamaiden kanssa, kilpailkaamme siis laadulla ja tuotettujen raaka-aineiden turvallisuudella.

Hinta korreloi laatua, mutta hinta ohjaa myös kuluttajien valintoja. Ikävä kyllä huono ruoka on halpaa. Kotimainen ruoka on usein, etenkin kauden ulkopuolella, moninkertaisesti verrokkiansa kalliimpaa ja sen suosiminen nostaisi monen kuluttajan ruokakassin hintaa liian korkeaksi. Yksi keino käyttää laadukkaita raaka-aineita mahdollisimman halvasti on käyttää kausittaisia vihanneksia ja hedelmiä ruoanlaitossa. Syksyisin voisimme kaikki hyödyntää myös metsiä sienten ja marjojen keräämisessä. Loppujen lopuksi tehokkain keino muokata ostostottumuksia on tultava valtion puolelta, joko sääntelyn tai tukien muodossa. Maataloustukia tulisi reformoida muutenkin EU-tasolla (siitä sen enempää tällä kertaa…) ja ruoan turvallisuuden ja terveellisyyden pitäisi näkyä päätöksiä tehdessä.

Mutta sitä ennen, katsokaa hieman tarkemmin, mitä suuhunne laitatte – saatatte yllättyä.

The Beatles tarjoaa aina oikean vastauksen - tilanteessa kuin tilanteessa.

2009-11-16T21:13:00.000+02:00

Try to see it my way,
Do I have to keep on talking till I can't go on?
While you see it your way,
Run the risk of knowing that our love may soon be gone.

We can work it out,
We can work it out.

Think of what you're saying.
You can get it wrong and still you think that it's all right.
Think of what I'm saying,
We can work it out and get it straight, or say good night.

We can work it out,
We can work it out.

Life is very short, and there's no time
For fussing and fighting, my friend.
I have always thought that it's a crime,
So I will ask you once again.

Try to see it my way,
Only time will tell if I am right or I am wrong.
While you see it your way
There's a chance that we might fall apart before too long.

We can work it out,
We can work it out.

Life is very short, and there's no time
For fussing and fighting, my friend.
I have always thought that it's a crime,
So I will ask you once again.

Try to see it my way,
Only time will tell if I am right or I am wrong.
While you see it your way
There's a chance that we might fall apart before too long.

We can work it out,
We can work it out.

Tack Hufvudstadsbladet!

2009-11-05T10:15:00.002+02:00

I morgon är Svenska dagen och jag vill bara tacka dagstidning Hufvudstadsbladet, som vi har prenumererat denna hösten. Tidningen har verkligen berikat min aspekt och samtidigt gett mer objektivisk information än jag fått förr från vår andra tidningsprenumeration. Journalismens kvalitet är mycket högre och tidningsartikeln mer intressanta.

Jag älskar historien och kanske eftersom just det tycker jag att svenska språket är en viktig del av vår historia och följaktigen vårt land. Svenska är vårt nationalspråk och folk som har svenskan som modersmål måste få sin betjäning på sitt eget språk, så ser jag det. Kanske man borde inte separera alla finska- och svenskatalande enheter i Finland, samhället kunde rika sig med båda världens bästä integrerat som en fungerande helhet. Men jag ser också att skillnaden har varit på plats eftersom man vill bevara sin kultur och språk levande i minoritetet. Och finlandssvenskan i Finland har rätt till det med lag.

Samlingspartiet är ett bildningspartiet och från min synvinkel är språkkunskaper och att känna sig historien en del av det. Jag måste erkännä att mina kunskaper kunde vara bättre, men jag försöker bättra dom hela tiden…

Jag önskar alla en lärorik Svenska dagen ;)

Lasten ja nuorten jaksamiseen kiinnitettävä huomiota

2009-10-27T12:59:00.000+02:00

Vuoden pimeimpien hetkien ollessa käsillä monen mieli lannistuu herkästi. Näinä hetkinä on hyvä pitää mielessä meidän jokaisen henkinen ja fyysinen hyvinvointimme ja jaksamisemme; monen lapsen ja nuoren aikataulut ovat liian tiukat, päivät liian pitkiä ja lepoa on liian vähän.

Jo pienillä päiväkotilapsilla on ympärillään usein liian suuri ryhmä ja liian vähän ohjaajien huomiota. Ryhmien ikärakenteet vaihtelevat suuresti päiväkodista riippuen ja monessa paikassa ryhmät ovat täynnä hälinää ja lapset eivät saa osakseen sitä henkilökohtaista huomiota, mikä pienelle lapselle on äärimmäisen tärkeää. Tämä vaikuttaa valtavasti myös lapsen itsensä kehitykseen.

Monen koululaisen aikataulu on tiukka pidentyvine koulupäivineen ja melkein jokapäiväisine harrastuksineen. Lasten yöunen määrä on vähentynyt ja nukkumaanmenoaika myöhentyy koko ajan. Unen puute taas aiheuttaa monenlaisia ongelmia liittyen opiskelemiseen, nuoren aineenvaihduntaan ja psyykkiseen ja fyysiseen jaksamiseen. Vähäinen unimäärä voi toimia laukaisijana monelle muulle ongelmalle nuoren elämässä.

Viimeisten vuosikymmenien kiristynyt tahti näkyy tänä päivänä opiskelijoiden huolestuttavina tilastoina: 15% opiskelijoista käyttää Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön mielenterveyspalveluita, tutkimusten mukaan viidennes opiskelijoista on masentunut ja jopa kolmasosa yliopisto-opiskelijoista kärsii psyykkisistä ongelmista. Mikä mahtaa olla luku yliopisto-opiskelijoiden ulkopuolella?

Meidän tulisi kiinnittää huomiota lasten ja nuorten henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen kaikilla tasoilla ja tarjota heille lepoa, taukoa ja mahdollisuutta rentoutua lämpimässä, kun ulkona tuivertaa tuuli ja sade rapisee ikkunalautaan.

Pitäkää huoli lähimmäisistänne ja kanssaihmisistä,

Saara

Rehellisyyttä ja avoimuutta politiikan käytäntöihin!

2009-10-08T15:16:00.000+03:00

Kansalaisten luottamus politiikkaan ja poliitikkoihin heikentyy päivä päivältä uusien korruptioepäilysten ja skandaalien ilmestyessä mediaan.

Voiko kansalaisten luottamusta saada takaisin?

Mielestäni kyllä, mutta vain pelaamalla korttinsa täysin rehellisesti ja avoimesti. Olen sitä mieltä, että yhteiskunnassamme on kysyntää muutokselle poliittisissa käytännöissä. Päättäjiä tarvitaan yhteiskunnan joka askeleella paikallistasolta valtakunnallisille asteille, niin puolueen sisällä kuin nuorissa. Kansalaiset ja varmasti myös suuri osa politiikan sisällä toimivista ihmisistä saattavat kaivata kunnon tuulahdusta raikasta ilmaa; läpinäkyvyyttä ja rehellisyyttä poliittisissa piireissä ja vaikuttajissa.

Minusta politiikan rahoituksessa ei ole mitään pahaa, jokainen varmasti ymmärtää, että demokratia ei ole nykypäivänä ilmaista. Kukin intressitaho varmasti myös rahoittaa mieluummin samanlaisen ajatusmaailman omaavaa ehdokasta tai puoluetta, kuin päinvastaisia arvoja ja intressejä edistävää tahoa. Ero tulee siinä, kun rahaa jaetaan toimintaan rikollisesti tai tuella ostetaan päättäjiltä palveluja rahoittajille. Näitä asioita ei tule hyväksyä ja ne on hyvä saada julki ja tuomittavaksi.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ehdokkaiden ja virkamiesten tulisi päästä asemiinsa ansioittensa ja ominaisuuksiensa avulla; ei suhteiden, juonittelun tai rahan. En ole naiivi ja ymmärrän hyvin, että ”näin se peli kulkee politiikassa nykyään” ja ”kun muutkin niin mekin”. Tähän juuri haluan puuttua – onko meidän mahdollista muuttaa näitä tapoja ja käytäntöjä näyttämällä esimerkkiä?

Nuorilla on loistava tilaisuus päästä esille politiikassa ja vahvistaa asemiaan tällä hetkellä. Esille pääseminen on saattanut olla budjettirajoitteesta johtuen aikaisemmin vaikeaa ja heitä ei ole pidetty samalla lailla niin sanotusti ”varteenotettavina” ehdokkaina kokeneempien poliitikkojen rinnalla. Nuoret ehdokkaat sivutetaan usein potteja jaettaessa ja kokeneempia ehdokkaita suositaan ja tuetaan. Uskon, että kokemus tuo näkemystä ja viisautta ja meillä on paljon opittavaa politiikassa pitkään mukana olleilta, mutta toisinaan kokemus myös sokaisee. Nuorilla on yleensä intoa, visio, energiaa ja halu oppia jatkuvasti uutta ja soveltaa oppimaansa objektiivisesti parhaimmalla tavalla juurtumatta vanhoihin malleihin tai mielipiteisiin. Todellista viisautta on toisinaan myöntää olevansa väärässä ja muuttaa näkemystään sen mukaisesti.

Meidän nuorten on toimittava yhteistyössä ja yhdessä keskinäisen syyttelyn ja vastakkainasettelun sijaan.

Tässä hetkessä on meidän mahdollisuutemme, mutta meidän on pelattava korttimme avoimesti ja reilusti.

Espoon Kokoomusnuorten puheenjohtajaksi 2010

2009-09-30T12:09:00.000+03:00

Haluan ensimmäiseksi kiittää espoolaisia luottamuksesta! Toivon ja uskon, että ensi vuosi tuo mukanaan Espoon Kokoomusnuorille uuden ajan ja minulla on vahva näkemys siitä, että EKN voisi olla vaikutusvaltainen tekijä sekä Espoon kaupungin että Kokoomuksen nuorten liiton sisällä tulevaisuudessa.

Meillä on Espoossa suunnaton potentiaali niin jäsenmäärän kasvattamisessa, toiminnan tehostamisessa kuin poliittisessa vaikuttamisessa. Näiden mahdollisuuksien hyväksikäyttö vaatii meiltä kaikilta yhteistyötä ja osallistumista muutoksen tekemiseen. Yhden ihmisen panos ja innostus ei riitä. Muutoksen tulee olla sisäsyntyistä ja jäsenistön tukemaa; siksi jokaisen tulee miettiä hetken verran, miksi minä olen mukana politiikassa ja millaisessa aluejärjestössä haluan toimia? Näistä vastauksista voimme alkaa työstämään jäsenistön toiveiden mukaista uutta Espoota.

Kuten toimintakertomukseen ensi vuodelle on kirjattu, aluejärjestön ja paikallisyhdistysten rooleja täytyy selkeyttää ja tehdä työnjakoa toimijoiden välillä päällekkäisyyksien ja jopa kilpailun estämiseksi. Pidän tätä tavoitetta ensisijaisen tärkeänä tehokkaan ja yhdessä toimivan järjestökentän aikaansaamiseksi. Lisäksi suhteet ja yhteistyö kaupungin ulkopuolisten tekijöiden ja vaikuttajien kanssa ovat meille tärkeää ja näitä suhteita täytyy kehittää ja tiivistää.

Haluan kannustaa jäsenistöä kertomaan lisää mietteistään, ideoistaan sekä toiveistaan Espoon Kokoomusnuorten toimintaan ja sisältöön liittyen. Odotan innolla seuraavaa vuotta ja sen tuomia mahdollisuuksia!

Hyvää hääpäivää!

2009-09-24T07:46:00.001+03:00

Tänään on viisivuotishääpäivämme Tanelin kanssa :) Onnea siis meille molemmille!

Viiteen avioliittovuoteen on mahtunut niin paljon: lastemme odotukset, syntymät ja kasvu; opintojen alkamista; töiden ja asuinpaikan vaihtumista - yksi on kuitenkin pysynyt samana, sinä. Kiitos tästä kaikesta.

Rakkaudella,
Saara

Lue ja anna lukea!

2009-09-23T09:57:00.000+03:00

Lukutaidon taso on Suomessa korkea, sitä tuskin kukaan voi kieltää. Sijoitumme vuosi toisensa jälkeen korkealle esimerkiksi OECD-maiden vertailussa. Erinomaista lukutaidon tasoa selitetään lukemista tukevalla kulttuurilla, hyvällä äänne-kirjain-vastaavuudella sekä koulutusjärjestelmällämme.

Toisinaan pohdin kuitenkin kuinka pitkään näin on.

Omien kokemuksieni mukaan alakouluikäisistä harva lukee enää paljon ja mitä olen viime aikoina keskustellut monen muun kanssa, hekin ovat huomanneet lukutaidon tason laskevan hiljalleen suomalaisissa. Viidennellä luokalla tunnilla ääneen lukevalla koululaisella saattaa olla suuriakin vaikeuksia lukea kieltä sujuvasti. Toinen ei osaa kirjoittaa sanoja tai tuottaa yhtenäistä ja selkeää tekstiä. Joku piti kirjan kuukaudessa lukevaa ”innokkaana lukijana”, ihmiset ovat toki erilaisia, mutta minusta yksi kirja kuukaudessa ei ole paljon. Oma isäni taitaa ahmia romaanin päivässä…

Ensimmäisenä mieleen tuleva syy on melko varmasti usein se yleisin. Lapset kasvatetaan television, elokuvien ja pelien parissa, koska se on vanhemmalle helpompaa. Vanhemman on helppo nakata elokuva soittimeen pyörimään ja mennä puuhastelemaan omia juttujaan ja jättää lapset katsomaan kuvaruutua. Lukeminen yhdessä lasten kanssa antaa lapsille kuitenkin valtavasti ja se luo lasten ja vanhempien välille tiiviin siteen. Se myös jättää lapsille positiivisen mielikuvan lukemisesta. Pelit ja elokuvat tarjoavat lapsille kyllä kielitaidon kehittämistä esimerkiksi uuden kielen opiskelussa, mutta ne eivät välttämättä kehitä lapsen omaa kielen tajua ja kielen kehitystä. Lukiessa ihminen oppii kielen rakennetta, yhdyssanoja ja lauseiden muodostamista.

Kotona helposti käsillä olevat kirjat kannustavat lasta ja nuorta tarttumaan niihin. Vanhempien retket kirjastoon avaavat resurssien puuttuessa täysin uuden maailman lukemattomia kirjoja. Lukemisesta pitäisi saada myös innostavaa ja muodikasta!

Suhtaudun ehkä asiaan jopa yli-innokkaasti suurena kirjojen ja lukemisen ystävänä. Olen itse kasvanut talossa, joka oli täynnä kirjoja ja molemmat vanhempani ovat hyvin innokkaita lukijoita. Se tarttui myös molemmille lapsille ja luemme molemmat siskoni kanssa edelleen ahkerasti. Meillä on kotonamme jonkinlainen kotikirjasto, joka kasvaa tasaisesti – tällä hetkellä tosin lähinnä oppi- ja tietokirjallisuuden muodossa. Pidän erittäin tärkeänä lukea kirjoja myös lapsillemme ja heitä on myös kannustettu pienestä pitäen lukemaan itse. Muutaman kymmenen kirjan kärsimyksellä on taidettu kuitenkin istuttaa molempiin lapsiin kiinnostus lukemista ja kirjoja kohtaan, josta olen erittäin iloinen.

Sukupuolten välisistä eroista

2009-09-11T10:09:00.000+03:00

Yksi asia modernissa yhteiskunnassa mietityttää: miksi naiset eivät menesty korkeimmille sijoille työelämässä tasaisesti miesten kanssa. Pörssiyritysten hallituspaikoista naisilla on hallussa vain noin 10% ja johtajina ja ylimpinä virkamiehinä naisia on noin 30%, vaikka Suomessa naiset ovat miehiä korkeammin koulutettuja ja olemme kaikki kauniilla 2000-luvulla, jossa tasa-arvon tulisi jo lakienkin puitteissa toteutua työelämässä.

Kerrottakoon heti alkuun, että minusta nykyajan tasapäistämisessä on suuri ero oikeaan tasa-arvoon. Sukupuolet ovat erilaisia ja meillä on keskimäärin myös erilaiset ominaisuudet. Evoluutio osoittaa jo peruskansantaloudellisia sääntöjä tosiksi: erilaistuminen kannattaa. Itse en henkilökohtaisesti usko, että muutama vuosituhat kehitystä ja sivistystä on kuitenkaan muuttanut biologisia mallejamme ja luonteenpiirteitämme niin paljoa, etteivätkö tietyt maskuliiniset ja feminiiniset attribuutit ohjaisivat edelleen käyttäytymistämme ja miksei myös osittain soveltuvuuttamme kohti tiettyjä työaloja.

Sukupuolten luonteenpiirteissä ja käyttäytymisessä on eroja ja keskijakaumaa seuraten suuri osa ihmisistä osuu varmasti näiden stereotyyppisten piirteiden pariin. Jos ajatellaan miehiä yleisesti voitonhaluisemmiksi, kestävämmiksi, aggressiivisemmiksi ja loogisemman ajattelukyvyn omaaviksi kuin nainen keskimäärin, niin näillä piirteillä pärjää pitkälle työelämässä. Tämä johtuu suurelta osalta miesten korkeammasta testosteronitasosta, eikä tätä kukaan pysty tai edes varmaankaan halua muuttaa. Naisten luonnolliset vahvuudet ovat muun muassa sosiaalisessa kanssakäymisessä, empaattisuudessa, he ovat sovittelevampia ja yhteistyöhaluisempia, valmiita taipumaan kompromisseihin yhteisen keskitien ja yleisen tyytyväisyyden löytämiseksi. Yksilöiden välillä eroja on luonnollisesti laidasta laitaan, tämä on vain karkea yleistys.

Tekeekö niin kutsuttujen maskuliinisten ominaisuuksien omaaminen naisista vertaisiaan parempia johtajia? Voimme toki arvioida, miten naisellisia esimerkiksi kuningatar Victoria tai Elisabeth, Margaret Thatcher ovat olleet luonteeltaan? Itse asiassa henkilö, joka omaa ”molempien puolten” parhaat ominaisuudet ja osaa vielä hyödyntää näitä pärjää varmasti millä tahansa elämän alalla.

Minkä verran vanhemmat vahvistavat näitä biologisia piirteitä kasvatuksella? Vaikuttaako sukupuoliroolien mukainen kasvatus vielä jopa 70-luvulla syntyneillä ihmisillä? Nähdäänkö sukupuolien välisten roolien murtuminen vasta muutaman kymmenen vuoden päästä, kun sukupuoliroolit ja seksuaalisuus eivät ole enää tabuja?

Loppujen lopuksi yksinkertainen biologinen ero taitaa selittää naisjohtajien vähyyden yritysmaailman johdossa. Niin kauan, kun naisella on toimiva kohtu, hän on yrityksen riskienhallinnan näkökulmasta riski, joka realisoituessaan saattaa maksaa yritykselle jopa satoja tuhansia euroja, ehkä jopa miljoonia. Nainen saa olla todella hyvä, että yritys haluaa ottaa tämän riskin kantaakseen. Ehkä tämän takia naisjohtajien johtamat yritykset menestyvätkin keskimääräisesti miesjohtoista paremmin? Toinen asia on naisen lyhyempi työura; keskimääräiseltä naiselta menee jopa kuusi uravuotta kotona hoitaessa lapsia – tämän ajan mies kartuttaa alalla työkokemustaan ja tämän puutteen nainen joutuu kompensoimaan, ennen kuin hän on samalla viivalla muuten yhtä pätevien miesten kanssa.

Tästä voimme ottaa lyhyen aasinsillan kysymykseen ”millainen johtajakuva meillä on tulevaisuudessa”? Siirtyvätkö johtajalle perinteisesti toivotut voimakkuuden ja asiajohtamisen piirteet lähemmäs ihmislähtöistä ja sosiaalista johtamista (Management vs leadership)? Osa johtajuustutkijoista on ainakin vahvasti tätä mieltä. Kenties 30 vuoden päästä kelkka onkin kääntynyt ja naisilla on valtasija johtajanpaikoista ja miehet joutuvat muuttamaan biologista perua olevaa käyttäytymistään pysyäkseen kehityksessä mukana?

Mieletön viikonloppu!

2009-09-07T08:49:00.000+03:00

Olipa taas viikonloppu!

Lauantaina lähdimme Lilyn kanssa Vantaan kaikkien rotujen näyttelyyn haistelemaan hieman kehätunnelmia ja käännyin kehässä muutaman punanokkaisen otuksen kanssa. Ellan B-pennuista paikalla olivat Pouta, Honey ja Shiva ja Ruun pennuista Amy debytoi junioriluokassa.

Tulokset olivat mahtavat:
1 KP ROP-pentu Pareesa Benben Sat Ella
2 KP Pareesa Bersha Sat Ella
3 KP Pareesa Benu Sat Ella

JUN ERI1 PN1 SERT VSP Pareesa Arsinoe Sat Ruu

Lisäksi käytin paras uros-kehässä vielä ystäväni Pian Rolli-uroksen, Northgate's Front Page News, joka hävisi vain saman omistajan vanhemmalle urokselle ja sai tulokseksi JUN ERI1 PU2 SERT. Urosten voittaja Mörkö oli vielä myöhemmin RYP2. Sangen hieno näyttelypäivä siis :D

Illaksi suuntasin ystäväni Ainon valmistujaisjuhliin Bottan Pohjalaisen osakunnan tiloihin ja ilta sujui mitä parhaiten monen mainion keskustelun siivittämänä hyvässä seurassa. Kiitoksia siis kanssajuhlijoille ja järjestäjille!

Sunnuntaina suuntasimme perheen ja appiukkoni kera eläinmuseoon, jossa lapset pääsivät tutkailemaan luurankoja ja täytettyjä eläimiä, museovisiitin jälkeen kävimme vielä syömässä kaikki ravintolassa. Ja loppuilta menikin rauhassa kotosalla lasten kanssa puuhastellessa.

Edessä on kiireinen viikko, joka alkaa tänään EKN:n Kupoli-vierailulla Espoon kaupunginvaltuustoon ja päättyy sunnuntaina Porvoon näyttelyyn. Nyt on aika suunnata katseet kohti kansantalouden kirjaa...

Pro-NATO

2009-08-27T13:32:00.000+03:00

Olen Naton täysjäsenyyden kannalla ensisijaisesti siksi, ettemme jäisi ulkopuolelle Pohjois-Amerikan ja Euroopan välisestä puolustuspolitiikasta ja -debatista, vahvistaaksemme omaa kuvaamme ulospäin osana suurempaa kokonaisuutta ja koska uskon Naton täysjäsenyydestä olevan Suomelle suurempaa hyötyä kuin haittaa.

Suomi on osallistunut Naton rauhankumppanuusyhteistyöhön (Partnership for Peace, PfP) vuodesta 1994 alkaen. Naton yhteistyöneuvoston NACC:n tarkkailijaksi Suomi liittyi v.1992 ja myöhemmin sitä seuranneeseen EAPC:n jäseneksi 1997. EAPC:n vaikutusvalta on kuitenkin vähentynyt sen jäsenten siirryttyä täysivaltaisiksi Nato-jäseniksi. Kumppanusyhteistyömme Naton kanssa on laajaa erityisesti kriisinhallintaoperaatioissa. Yhteistyön lisäksi olisi hyvä saada päätäntävaltaa operaatioista päätettäessä ja hallittaessa.

27 EU-jäsenvaltiosta n.78% on Naton jäseniä, kuusi valtiota ei ole Naton jäseniä (Irlanti, Itävalta, Kypros, Malta, Ruotsi ja Suomi). Lisäksi kolme Naton jäsenmaata on ilmaissut kiinnostuksensa EU-jäsenyyttä kohtaan (Islanti, Kroatia ja Turkki). Väestömäärältään Nato-jäsenmaihin kuuluu n.94% EU-kansalaisista, mikä on huomattava osuus liki 500-miljoonaisesta väestöstä ja osoittaa myös sen, että Nato-jäsenmaita ovat nimenomaan suuret EU-maat, jotka myös pitävät suurta äänimäärää parlamentissa. EU:n suurien jäsenvaltioiden ollessa jo Naton jäseniä ja entisten Itäblokin maiden liittyessä tiivistyvään tahtiin Natoon, riittääkö meille enää yhteistyö vai tulisiko meidän olla täysivaltaisia kumppaneita? On mahdollista, että EU-maiden sisälle voi muodostua Nato-maista koostuva sisäpiiri, jonka vaikutusta on vaikea arvioida. Onko viisasta jäädä tällöin Nato-kehityksen ulkopuolelle?

Natossa on tällä hetkellä 28 jäsenvaltiota ja yksi valtio (Makedonia) liittymisvaiheessa ja 4 ilmaissut halunsa liittyä Natoon (Bosnia-Hertsegovina, Georgia, Montenegro ja Ukraina). Natolla on merkittävä rooli kriisitilanteissa, se tarjoaa humanitääristä apua ja vastaa myös terrorismintorjunnasta.

Monella on liittoumasta hyvin Yhdysvalta-johtoinen kuva ja tunne, kuin Nato-jäsenyys johtaisi oman päätäntävallan katoamiseen. Todellisuudessa jäsenvaltiot eivät menetä oikeutta ja velvollisuutta huolehtia omasta turvallisuudestaan, Naton yhteistyö vain vahvistaa sitä. Päätöksenteko tapahtuu Natossa yksimielisen konsensuksen perusteella, jossa jokaisella jäsenvaltiolla on tasa-arvoinen ääni. Jokainen jäsenvaltio osallistuu kykyään vastaavin panoksin Naton toimintaan ja on arvioitu, että Suomen osalta kriisinhallintatilanteissa ollaan jo vaaditulla tasolla, eikä valmiusjoukkojen lisäämisestä koituisi merkittäviä lisäkustannuksia. Naton henkilöstökulujen arvellaan olevan n.2% nykyisestä puolustusbudjetista.

EU kehittää sisäistä turvallisuuspolitiikkaa ja toimivaa siviilikriisinhallintaa, kun taas Naton koetaan usein huolehtivan ulkoisesta puolustuksesta. EU ja Nato toimivat läheisessä yhteistyössä ja EU:n oma puolustus on rakennettu pitkälti Nato-pohjaisille malleille. Kuitenkin pelkkä EU:n jäsenyys estää pääsemisen käsiksi mm. kaikkiin käytettävissä oleviin tietoihin. Natolla on myös suuremmat sotilaalliset toimintavalmiudet ja se harjoittaa puolustussuunnittelua.

Olemmeko varmuudella mukana ja kuuluuko äänemme Euro-Atlanttisia suhteita määriteltäessä? Nato tarjoaa tärkeän poliittisen foorumin Pohjois-Amerikan ja Euroopan maiden turvallisuuspoliittiselle keskustelulle. Voimmeko tarjota yksinämme varteenotettavan keskustelukumppanin suurten valtioiden tai liittymien debatissa, vai olisiko viisaampaa näkyä yhtenä osana suurempaa kokonaisuutta?

Artikla 5: Sopimuspuolet sopivat siitä, että aseellista hyökkäystä yhtä tai useampaa sopimuspuolta vastaan Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa on pidettävä hyökkäyksenä niitä kaikkia vastaan, ja tämän seurauksena ne sopivat, että jos tällainen aseellinen hyökkäys tapahtuu, kukin niistä harjoittamalla erillistä tai yhteistä YK:n peruskirjan 51. artiklassa tunnustettua puolustautumisoikeutta auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta sopimuspuolta tai sopimuspuolia ryhtymällä välittömästi, yksin tai yhdessä toisten sopimuspuolien kanssa, sellaiseen toimintaan, jonka se arvioi tarpeelliseksi, mukaan lukien aseellisen voiman käytön, tarkoituksenaan palauttaa Pohjois-Atlantin alueen turvallisuus ja ylläpitää sitä.

Artikla 5 tekee meistä yhdessä vahvempia, voimakkaampia ja se myös ennaltaehkäisee iskua Nato-maahan pelotteensa ansiosta.

Näytämmekö me vahvemmilta vai heikommilta Nato-liittouman ulkopuolella potentiaalisen hyökkääjän silmin vai tekeekö Nato-jäsenyys meistä todennäköisemmän kohteen? Ulkoministeriön selvityksen mukaan vanhoissa jäsenmaissa sotilaallista uhkaa omaa valtiota kohtaan ei nähdä todennäköisenä. Suomea ei myöskään nähdä potentiaalisena kohteena terrorismille yleisissä arvioissa. Tällöin on luonnollista olettaa Nato-jäsenyyden tuovan Suomen kaltaiselle pienelle valtiota turvaa taustalla piilevän suuremman liittouman tuella.

Suomi on toiminut historiassaan debatin ohjaajana ja välittäjänä idän ja lännen välillä. Natossa arvostettaisiin varmasti asiantuntemusta Venäjä-asioissa. Tämä voisi olla myös yksi Suomen valteista päästä mukaan vaikuttamaan valtasuhteisiin Pohjoisella pallonpuoliskolla. Nato-jäsenyyden Venäjä näkee Suomen omana asiana.

Ero nykyisen ja täysjäsenyyden välillä ei ole kovinkaan suuri, mutta nykyisen kaltainen kumppanuutemme on väliaikaista ja siten myös alttiimpi ulkopuolisille tekijöille.
Jäsenyyttä puoltaisivat mielestäni monet asiat: olemme jo mukana kriisinhallintaoperaatioissa vaaditulla panostuksella, pääsisimme osallistumaan päätöksentekoon, emmekä jää ulkopuolelle kansainvälisestä yhteistyöstä turvallisuuspolitiikan saralla. Puolustusteollisuus hyötyisi kilpailun kasvamisesta ja markkinoiden avautumisesta ja oma huoltovarmuutemme kasvaisi.

Ja koska niitä lähteitä kysytään niin: Ulkoministeriö: Suomen mahdollisen NATO-jäsenyyden vaikutukset, Suomen Atlantti-Seura ry: Nato ilman tunteilua, Nato: Together for security: An introduction to Nato.

Maahanmuutto - mikä ihana asia!

2009-08-25T11:21:00.000+03:00

Suomalaisilla on mielenkiintoinen asenne maahanmuuttoon. Maahanmuutto on hyvä asia, kunhan ulkomaalaiset eivät muuta Suomeen. Ulkomaalaiset ovat mukavia, kunhan he eivät asu lähellä minun taloani. Eikä minulla ole oikeasti mitään ulkomaalaisia vastaan, kunhan yksikään heistä ei ala seurustelemaan tyttäreni kanssa.

Paikoitellen rasismiksi äityvä ksenofobiamme (muukalaisuuden pelko) selittyy varmasti monella asialla historiaamme peilaten; etäinen sijainti ja eristyneisyys muusta maailmasta, paikoin hyvinkin karu ja ravinneköyhä maa ja pelko ruoan riittämisestä kaikille tai muistot vuosisatojen alistumisesta toisten kansojen johdettavaksi. Olemme saaneet nauttia itsenäisyydestämme ja omasta päätäntävallasta vasta vajaan sadan vuoden ajan ja monesta tuntuu, kuin ne saavuttamamme edut ovat sallittuja vain syntyperäisille suomalaisille. Oikeus nauttia suomalaisesta yhteiskunnasta syntyy satojen vuosien sorron, kärsimyksen ja viimein vapautumisen kautta.

Tosiasia on se, että suomalainen väestö ikääntyy nopeasti ja syntyvät uudet ikäluokat eivät ole yhtä suuria kuin ennen, lapsia tehdään vähemmän kuin ennen ja perhekoot ovat pienentyneet. Muutaman vuosikymmenen kuluttua me tarvitsemme runsaasti hoitohenkilökuntaa ja palvelualojen työntekijöitä. Me tarvitsemme myös uusia veronmaksajia tuomaan valtiolle rahaa julkisen talouden kuluosuuden kasvaessa sosiaali- ja terveysmaksujen suhteen. Voisimme toki harkita korvaavamme osan töistä koneilla ja kouluttavamme ihmiset palvelutöihin tai ulkoistamalla palveluja ulkomaille. Kaikkia palveluja ei kyetä kuitenkaan ulkoistamaan ja koneiden osuuden lisääminen teollisuudessa maksaisi todennäköisesti ihmistyövoimaa enemmän. Lisäksi koneet eivät maksa veroja.

Tarvitsemme myös älytuontia Suomeen. Yrityksemme, yliopistomme ja yhteiskuntamme kaipaavat kilpailutaitoa ja näkemystä kansainvälisistä markkinoista selviytyäksemme kiivaasti kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa. Meidän pitää saada pienestä maastamme houkutteleva innovaatiopaja ulkomaalaisille ajattelijoille ja tähän vaaditaan myös suuri asennemuutos kansalaisilta. Tulevaisuuden suuret mielet saattavat tulla meille mistä tahansa päin maailmaa - Euroopassa vallitsevasta siirtomaaisäntäasenteesta on päästävä eroon.

Ensimmäinen maahanmuuttajasukupolvi integroituu yleensä seuraavia sukupolvia heikommin uuteen yhteiskuntaan muun muassa kulttuurien ja uskonnon kohtausvaikeuksien, kielen, ennakkoluulojen ja työllistymisen vaikeuden vuoksi. Toinen ja kolmas sukupolvi integroituvat yleensä yhteiskuntaan syntymästään saakka ja näillä sukupolvilla on jo positiivinen oletusarvo yhteiskunnalle. Maahanmuuttoa voisi tulkita taloudellisesti arvioiden siis pitkän ajan investointina, joka tuottaa ensin pidemmän ajan negatiivista tuottoa, mutta kääntyy lopulta tuottamaan loppuajaksi positiivista tuottoa. Kylmästi sanottuna maahanmuuton kannattavuus on tällöin kunkin katsojan preferensseistä kiinni; haluaako tuoton heti vai myöhemmin?

Maahanmuuttajia on tuettava kouluttautumaan, heille on annettava oikeus harjoittaa omaa kulttuuriaan ja tapojaan meidän lakiemme rajoissa ja näytettävä oma avoimuutemme ja hyväksyntä, jotta heidän ei tarvitsisi suhtautua puolustelevasti ja suojautuvasti suomalaista yhteiskuntaa kohtaan. Olisi erittäin tärkeää saada kaupunkisuunnittelu toimimaan siten, ettei kaupunkeihin pääse muodostumaan selkeitä asuinalueita ihmisryhmittäin. Tehokas ja sosioekonomisia luokkia keskenään sekoittava kaupunkisuunnittelu nopeuttaa integroitumista ja se pakottaa ihmiset tutustumaan ja loppujen lopuksi myös hyväksymään maahanmuuttajat paremmin osaksi suomalaista yhteiskuntaa.
Ajatelkaamme hetken yhteiskuntia, joissa eri ihmisryhmien integroitumista ja yhteistyötä on tapahtunut jo pitkään. Erilaisten ihmisryhmien kohtaamisesta syntyy aina ristiriitoja ja eripuraa, mutta myös uudella tasolla olevaa yhteistyötä, asioiden ymmärrystä ja tiedon molemminpuolista jakamista.

Me emme välttämättä tarvitse maahanmuuttoa, mutta totuus on se, että maahanmuutto on kannattavaa. Maahanmuuttopolitiikka on investointipolitiikkaa.

Illanviettoa ja yhdessäoloa...

2009-08-24T10:41:00.000+03:00

Vietin kuluneen viikonlopun tiiviisti kokoomusnuorten tapahtumissa: ensin perjantaina Tampereella City-SG:llä ja sen jälkeen lauantai-sunnuntain Luumäellä KaaSu:n kesätapahtumassa. Ensin on luonnollisesti kiitettävä molempien tapahtumien järjestäjiä mukavista aktiviteeteista ja rennosta ilmapiiristä, sen jälkeen voikin kiittää hyvästä seurasta paikalla olleita! :D Lienee paikallaan kiittää perjantaiyön majoituksesta sekä useasta hyvästä keskustelusta vielä erikseen tamperelaista Ilkka Sasia. Kiitokset siis kaikille!

Sunnuntaina oli mukavaa päästä omaan kotiin perheen luokse ja kummasti sitä tulee ikävä omaa jälkikasvuakin ihan vain parissa päivässä... Ilta sujui rennosti perheen parissa käyden hieman ostoksilla, ulkoillen ja syöden (jälleen) erinomaisesti onnistunutta kanaa Marengo…

Ilon elämässä saa todella irti pienistä asioista, kunhan niistä pysähtyy aina välillä nauttimaan. Näin sitä jaksaa taas kohdata uuden viikon tapahtumineen ja haasteineen.

Pankkipohdintaa

2009-08-20T13:25:00.000+03:00

Pankkipohdintaa

Paavo Arhinmäki esitti Helsingin Sanomissa idean Vasemmistoliiton haluamasta kansanpankista, joka keskittyisi tuottamaan ihmisille peruspankkipalveluita. Pankki tarjoaisi ihmisille lähes korottomia lainoja, eikä keskittyisi tekemään voittoa.

Itse asiassa jos asioita tarkastelee tarkemmin niin huomaamme, että valtio maksaa jo oman asunnon kohtuullisen kokoisen asuntolainan korot verohyvitysten muodossa (maksimissaan 3200 euroon saakka vuodessa). Tällä hetkellä korottomia asuntolainoja meille tarjoavat siis mm. Tapiola-pankki, Nordea ja OP-Pohjola.

Oikeastaan vain rikkaat (tai suuriin luksusasuntoihin tykästyneet hurjapäät) maksavat asuntolainoistaan korkokuluja tällä hetkellä ja Arhinmäen ehdottama kansanpankki hyödyttäisi nimenomaan tämän segmentin korkokuluissa. Suurituloiset ovat harvemmin kannattaneet Vasemmistoa, mutta kenties tällä houkutellaankin Vasemmistoliitolle uusia ääniä uudesta kohderyhmästä? Kyllähän markkinoinnin perussäännötkin kertovat, että mainostamisella voidaan houkutella uusia asiakassegmenttejä asiakkaiksi – tai tässä tapauksessa puolueen kannattajiksi.

Korkojen lasku hyvin alhaiseksi tai olemattomaksi laskisi lainojen tarjontakäyrän huomattavan alas ja ihmiset takuuvarmasti ylivelkaantuisivat helpommin kuin tällä hetkellä, kun houkutus lainanottamiseen kasvaisi.

Mietityttää, ettei puoluejohtaja ole ottanut tätä huomioon ehdotusta suunnitellessaan tai vaihtoehtoisesti hän ei ole tästä tietoinen. Asiakkaan saama hyvä ja osaava pankkipalvelukin on yleensä asiakaspalvelijan tietotaidosta ja asiakaspalvelukyvyistä kuin itse pankista ja sen toimintastrategiasta kiinni. Suomen pankeista suurin osa toimii jo vakaalla ja pitkäjänteisellä toimintapohjalla, ja suurin osa pyrkii suhtautumaan melko konservatiivisesti riskeihin. Riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä tehokkailla markkinoilla ja markkinat ovat melko tehokkaita tällä hetkellä, eikä pitkäkestoisia arbitraasitilanteita juurikaan löydy.

**

Asuntomuotojen kuluista lyhyesti:

Yllä olevasta pääsemme aasinsillalla (jälleen) kannattamaan lainanottoa – tällä kertaa asuntolainan. Jokaisella yllä olevan tekstin sisäistävän ihmisen kannattaisi pitää asuntolainaa vähintään tämän veroedun verran, jos eri asumismuotojen kirjanpidollisia kustannuksia tarkastelee lähemmin…

Kannattaa miettiä tilannetta, jossa omistusasunnon yhtiövastike on 300e, lainanlyhennys on 250e ja korkoa erääntyy kuukaudessa 150e. Näistä varsinaista kulua asunnosta on vain yhtiövastike, sillä lainanlyhennys kartuttaa asunnonomistajan nettovarallisuutta ja koron saa takaisin korkohyvityksen muodossa.

Vastaavalla tavalla vuokralla asuessa vuokran ollessa 700e se on kokonaan kulua ilman varallisuuden kasvamista tai verohyvitystä valtion suunnalta.

Omistusasunnon kuluihin tulee laskea vielä lattioiden, rakenteiden ja kiinteiden kalusteiden kuluminen päälle, joka vaihtelee toki kohteesta riippuen. Omistusasunnon ja –kiinteistön eroihin on toki lisättävä vielä kiinteistön hoitomaksut ja korkeammat käyttömaksut. Yleensä nämä kulutkin ynnättynä kustannuksiin omistuasunnolla pääsee edullisempiin asumiskuluihin kuin vuokralla. Lisäksi remontointi nostaa toki aina oletusarvoisesti asunnon tai kiinteistön arvoa.

Pelkkä lainanotto verotuksellisista syistä on kuitenkin laitonta veronkiertona – asuntolainaa harkitseville voi olla hyvä lukea ja tietää näistä sivutekijöistä, mutta ne eivät tietenkään saa muodostua pääsyyksi sille lainanotolle.

EKN:n hallituksen kokous

2009-08-13T08:17:00.000+03:00

Oli erittäin mielenkiintoista olla eilen seuraamassa Espoon Kokoomusnuorten hallituksen kokousta. Paikalla oli runsaasti ihmisiä, kaikilla oli selvästi yhteinen into asioiden tekemiseen ja joukossa oli paljon hyviä toteuttamiskelpoisia ideoita. Oli erittäin virkistävää seurata dynaamista joukkoa ihmisiä, jotka selkeästi toimivat tasapuolisesti sekä poliittisten, että myös jäsenistölleen iloa tuottavien päämäärien eteen.

Monipuolinen ja erilaisia persoonallisuuksia täynnä oleva hallitus saa varmasti paljon enemmän asiosta irti, kun asioita saa pureskeltua jo valmiiksi erilaisista näkökannoista ennen niiden toteuttamista. Tämä on mieletön rikkaus ja suureksi ilokseni ihmiset toivat oman näkemyksensä ja mielipiteensä esiin (taisin tehdä sen itsekin muutamaan otteeseen...). Olin todella hyvällä mielellä kokouksen jälkeen ja tästä on varmasti hyvä jatkaa syksyn lähestyessä; kaikenlaista puuhaa sainkin jo työn alle pitämään kiireessä ;)

Tulevana syksynä edessä on paljon tapahtumia ja odotan niitä jo innolla! Mukana on kaikenlaista toritapahtumista seminaareihin ja tietysti syksy tuo mukanaan vuosikokoukset paikallistasolta valtakunnalliselle asteelle saakka. Marraskuun liittokokous tuo varmasti mukanaan jännitystä ja todennäköisesti hieman draamaakin, mutta yksi asia on ainakin varmaa: muutos.

Opiskelija - ota lainaa!

2009-08-07T08:57:00.001+03:00

Olen monesti pohtinut, miksi sana ”laina” on nykyisin ihmiselle niin kolkolta ja synkältä kuulostava sana. Yksi rahoitusmarkkinoiden päätehtävistä on allokoida resursseja tasaisemmin, ylijäämäisiltä alijäämäisille.

Mieheni lupasi, että saan käyttää hänen traktorivertaustaan, joten otankin sen tähän heti alkuun: Ajatellaan tilannetta, jossa miehellä A on traktori, jota hän ei tarvitse. On olemassa myös toinen mies B, jolla ei ole traktoria, mutta hänellä on pelto. B:llä on kaksi vaihtoehtoa, joko hän lainaa traktoria A:lta tai kyntää sitä peltoaan käsin seuraavat 10 vuoden ajan säästäessään rahaa omaan traktoriinsa.

Lainaaminen on siis tapa saada tulevaa hyvinvointia aikaistettua. Sen sijaan, että rahaa laittaa sukanvarteen jemmaan, sillä samalla rahalla maksaa lainan lyhennystä ja hyötyy siitä hyvinvoinnista jo heti alusta alkaen ja saa sillä panostuksella myös korotettua omaa tehokkuuttaan ja tuotantoa ulos takaisin yhteiskuntaan.

Opintolaina on jännä asia. Aikaisemmin oli tavallista opiskella lainalla ja maksaa se pois valmistumisen jälkeen ja töihin päästyä. 90-luvun alun lama ja nykyinen talouden hidastuminen tuntuvat tehneen lainasta suuren peikon kansalaisille: sen viimeisen oljenkorren, johon tartutaan vain äärimmäisessä hädässä tai vaihtoehtoisesti, jos omaa löyhän moraalin ja korkean riskinottohalun.

Mutta todellisuudessa opintolainaa kannattaa ottaa. Sen korko on aivan minimaalinen (yleensä halvempi kuin missään muussa lainassa), se on lyhennyksetön, kunnes opiskelija valmistuu (and then some…) ja velkaa saa vähentää jopa 30% 2500e ylittävältä osuudelta. Kannattaa miettiä tilannetta, missä joku tulisi tarjoamaan sinulle nyt 15 000e viideksi vuodeksi ja sinun tarvitsee maksaa vain 11 000e takaisin päästyäsi töihin. Tarttuisitko tarjoukseen?

Opintolainaa ottaa n. 40% opiskelijoista ja tuskin suurin osa heistä nostaa täysiä lainoja koko opiskeluajan. Pikaisella laskulla viiden vuoden opinnoilla maksimilaina olisi n.13 500e, josta vähentää saisi n.3300e. Se on aika lailla rahaa lisätukena opiskelijalle, jos minulta kysytään, ja sillä saisi varmasti tuotua tehokkuutta, helpottavuutta tai vaikka vain hyvää mieltä yleensä kiireestä, stressistä ja niukasta elämisestä kärsivälle opiskelijalle.

On eri asia ottaa lainaa sijoittaakseen pääomaansa ja näin nostaen tehokkuuttaan käyttäen lainavipuvartta. Tällöin voi "ylivelkaantua" vain riskien realisoituessa, mutta kokonaisuutena odotettavissa oleva kassavirta on aina positiivinen odotusarvoltaan.

Kun taas ottaa lainaa kulutukseen, oletusarvo ei ole suoranaisesti positiivinen, mutta toki riskitön, sillä kassavirta on aina varmasti negatiivinen. Kulutus tekee toki ihmisen yleensä onnelliseksi, mutta tällä tavalla riski ylivelkaantumiseen kasvaa.

Lainanotto kuluttaakseen isoon asuntoon, kalliiseen autoon tai vaikka matkailuun on eri asia kun rahan lainaaminen sijoittaakseen traktoriin, koulutukseen tai paperikoneisiin. Kirjanpidossa toinen kirjataan kuluna ja toinen kirjataan taseeseen omaisuudeksi.

Mutta loppujen lopuksi kyse onkin siitä, että onko spartalaisuus meille ihailtava ja kunnioitettava ominaisuus, johon tähtäämme? Kuka elää niukimmin, kuka nukkuu vähiten ja kuka opiskelee eniten? Onko pakko venyttää senttiä, hermoja ja mahdollisesti vielä perhesuhteita viimeiselleen vain koska ei missään nimessä halua ottaa lainaa?

Eilisen tuulia ja vähän viikonlopunkin..

2009-08-06T13:04:00.000+03:00

Vietin eilisillan kevään Ukko-kampanjan kaatajaisissa Villa Bergsundissa Jollaksessa. Tunnelma oli mielettömän hyvä ja vasta kun näki uudelleen pari kuukauden tauon jälkeen niitä ihmisiä, joiden kanssa oli niin tiiviisti tekemisissä keväällä, ymmärsi miten heitä ehti tulla jo pieni ikävä :) Uusia ystävyyssuhteita on solmittu ja olen ainakin itse oppinut valtavasti tämän vuoden aikana, oikeastaan ihan kaikesta :D

Lyhyt, mutta hektinen, kampanja-aika maaliskuusta kesäkuuhun toi minulle sen lopullisen kimmokkeen syventyä politiikkaan ja ”ihan oikeasti” lähteä mukaan myös yhdistystoimintaan.

Tai ennemminkin; vaalipäivän jälkeen koittanut kalenterin ammottava tyhjyys ja into päästä puuhaamaan ja vaikuttamaan sen teki ;) Kun ei perheessä, lapsissa, koirissa, työssä ja tulevissa opinnoissa ole vielä tarpeeksi puuhaa… Mutta rautaa pitää takoa kun se on kuumaa ja kun energiaa, intoa ja ideoita riittää niin ne pitää myös hyödyntää. Muuten on turha vinkua jälkikäteen, kun asiat eivät toimi.

Tästä siis kiitos erityisesti Ukolle, Ainolle, Villelle, Joonakselle, Tompalle, Hannamiinalle, Jennille, Fantille sekä maailman toisiksi parhaimmalle (vara)äidille Eevalle. Teidän kanssanne oli ääreishauskaa kampanjoida! Espoon, Uusimaan ja Helsingin porukkaa toki unohtamatta ;)

Huomenna suuntaamme Tanelin kanssa kohti mökkiä ja sen hieman ylikasvanutta puupopulaatiota. Lapset jäävät vanhemmilleni ja pariskunta Mattero-Saali nostaa moottorisahan, nahkahanskat ja vesurin ja painelee tekemään meille hieman polttopuuta. Mukaan saa toki edelleen liittyä: juomat ja ruoat tarjotaan talon puolesta ja iltaisella on mahdollisuus päästä saunomaan kunnon puusaunassa saunajuoman kera :)

Kirjoja, kirjoja, kirjoja!

2009-08-04T08:14:00.000+03:00

Jokainen minut tunteva ihminen tietää, että rakastan kirjoja!

Mikään ei olekaan ollut hauskempaa kuin varata kirjastosta ja tilata kirjakaupasta kirjoja tulevaa koulua varten - sormet syyhyävät jo nyt päästä syventymään pankkioikeuden, sopimusoikeuden ja yritysjuridiikan pariin :D

Toinen suuri intohimoni on historia ja erityisesti kansainväliset suhteet. Luen tällä hetkellä viimeisiä sivuja Antony Beevorin "Berlin - slutstriden 1945"-opuksesta ja se on yksi parhaimmista lukemistani kirjoista aiheeseen liittyen, suosittelen sitä kaikille.

Äänestämisestä...

2009-07-31T11:58:00.000+03:00

Näkyvin ja useimmille avoinna oleva helpoin yhteiskunnallisen vaikuttamisen väylä on äänestäminen. Moneen muuhun maahan verrattuna tämä on vielä tehty Suomessa erittäin helpoksi: meidän ei tarvitse rekisteröityä erikseen äänestäjiksi, meille lähetetään jokaiselle äänioikeutetulle kotiin ilmoitus äänioikeudesta, vaaliajankohdasta ja sopivista paikoista. Mikäli tietty vaalipäivä ei sovi aikatauluusi niin ei hätää - tässä on vielä tällainen ennakkoäänestysaika, jolloin voit vaikuttaa lopputulokseen, vaikka varsinainen vaalipäivä sujuukin mökillä tai isoäidin syntymäpäivillä!

Mutta miksi yhä harvempi ihminen äänestää? Miksi ihmiset eivät käytä hyväkseen tätä perustuslaillista oikeutta, joka on suorin tapa vaikuttaa? Voisin jatkaa ajatusta ja kysyä, että onko kyseessä todellinen demokratia, jos vain marginaalinen osa kansalaisista vaikuttaa yhteiskuntamme muodostumiseen ja valitsee edustajamme kunnallistasolta europarlamenttiin?

Äänestämättä jättämisen suurin syy on eittämättä kiinnostuksen puute äänestäjältä. Laiskinkin ihminen jaksaa raahautua äänestämään vaikka kauppareissun yhteydessä, mikäli kokee asian sen arvoiseksi. Politiikka ja vaikuttaminen yhteiskunnallisiin asioihin tulisi saada jälleen kiinnostavaksi ja innostavaksi asiaksi. Äänestäjän tulisi saada tunne siitä, että valittu ehdokas ja puolue vastaisivat hänen toiveitaan ja myös toimisivat näiden arvojen ja asioiden puolesta. Ehkä suurin osa kiinnostuksen puutteesta johtuu nykyään siitä, että äänestäjistä tuntuu, ettei heidän äänellään ole merkitystä lainkaan, joten se on ihan sama antaako sitä vai ei…

Yksi asiaan tiiviisti liittyvä seikka on protestiliikkeet ja protestiäänet. Tämä vaali-ilmiö lienee erityisen tyypillinen eurovaaleille, sillä kansalaisten tietopohja europarlamentin toiminnasta tuntuu kehnonlaiselta. Sen sijaan, että innostuttaisiin lähettämään sinne muutaman henkilön ”valiojoukko” hoitamaan laadukasta lainsäädäntötyötä, suuri osa äänestäjistä äänestää edelleen protestiäänenä alkuperäisen liittymispäätöksensä mukaisena EU-kielteisten änkyröiden puolta. Kuten Alex Stubb sanoi keväällä, on vaikea kuvitella että eduskuntavaaleissa valittaisiin henkilöitä, jotka suureen ääneen mollaisivat Suomea ja sen toimintaa ehdokaskaudellaan… Jokaisen äänestäjän kannattaa toki miettiä, että saavatko nämä vastarannan kiisket todella asioita vietyä rakentavasti ja toimivalla pohjalla eteenpäin?

No millainen on hyvä ehdokas? Kuka ”ansaitsee” paikan edustaa kansaa?

Kukin voi miettiä tätä tykönään ja pohtia, millaisen ihmisen haluaisin edustavan itseäni kunnallis-, kansallis- ja europarlamenttitasolla? Millaisia piirteitä, ominaisuuksia ja vaatimuksia asetan lainsäätäjälle ja kotikuntani päättäjälle?
Tähän löytyy juuri niin monta vastausta kuin on vastaajiakin ja oman mielipiteen eteen tuominen ainoana oikeana vastauksena muistuttaa kovasti sellaista valtiomuotoa, mitä itse en ainakaan toivo löytäväni Suomesta. Äänestysoikeuden käyttäminen tasaisesti kaikissa ikäluokissa ja yhteiskuntaryhmissä takaisi varmasti monimuotoisuutta ja kenties myös paremman kuvan yhteiskunnasta valituissa kokoonpanoissa ja elimissä.

Suuret asiat versovat yleensä pienistä aluista.

Pikaisia kuulumisia rintamalta...

2009-07-30T12:20:00.001+03:00

Auts! Blogin kirjoittamisessa on ollut armoton tauko kiireiden takia :P ja luvattu äänestyskirjoituskin on vielä vajaa työpöydällä...

Saimme nauttia melkein viikon ajan kasvattini Sarnan (Pareesa Amarna Sat Ruu) seurasta ja sen iloisempaa, vauhdikkaampaa ja nokkelinta koipieläintä saa kyllä hakea! Sarna rakastaa aivan kaikkea ja ryhtyy kaikkeen puuhaan aina yhtä iloisella mielellä ja se oppii asioita huisan nopeasti. Neidillä lienee virtaa parin faaraokoiran edestä, mutta ainakin se kohdentaa sen oikeisiin asioihin! Opettelimme sivulletuloa ja seuraamista ja ahkera namihaukka taisi jotain oppiakin... Sarna sai lempinimen silakka kapoisen ja neitimäisen olemuksensa vuoksi, mutta toisella on vuosia aikaa kasvaa isoksi - ei aikuiseksi! ;)

Istuimme iltaa Iran kanssa tiistaina pähkäilemässä EKN:lle tapahtumia tulevaisuuteen ja ehkä osa ideoistani pääsee toteutukseenkin...
Minulle on tärkeää saada Kokoomusnuorille Espoossa aktiivista ja positiivista näkyvyyttä ja saada jäsenistö todella mukaan toimintaan inspiroituneena käärimään hihansa :) Ja jo pienellä panostuksella jokaiselta saadaan aikaan suuri näkyvyys ulospäin ja tämän myötä kenties myös muutama jäsen lisää...

Puolentoista viikon kuluttua suuntaamme ainakin Tanelin kanssa mökille metsätöihin - tervetuloa vain mukaan kaikki ;) lapset pääsevät vanhemmilleni hoitoon ja me painelemme moottorisahojen kanssa Etelä-Karjalan erämaahan... No, onneksi metsä on nuorta männikköä, eikä sitä pinta-alaakaan ole paljoa. Männikkö on vain hieman päässyt tihenemään ja on aika harventaa se, jotta puut pääsevät kasvamaan paremmin ja ravinteita riittää vielä muuhunkin.
Viime viikonlopun pikavisiitti mökille paljasti taas raivostuttavan sitkeän hansaruusun levinneen uudelleen pitkin pihaa. Rinteen ja talojen ympäristön kun saisi sileäksi niin ei tarvitsisi pohtia niitä käärmeitäkään lasten ja koirien pyöriessä pihapiirissä. Hommaa siis riittää, mutta lopussa kiitos seisoo, eikös?

Tuskailen hieman vielä kouluasioiden kanssa: valitsisinko yritysjuridiikan vai johtamisen pääaineeksi ja suunnittelen opinnot sen mukaan. Ottaako kansantalous vai kenties venäjän opinnot sivuaineeksi vai pyrkiäkö uudelleen Helsinkiin keväällä paremmalla lukuajalla? Huoh, valinnan vaikeutta :p

Nuorten yhteiskunnallinen apatia

2009-07-14T09:56:00.000+03:00

Olen miettinyt muutaman viime viikon ajan, miksi nuoria vaivaa poliittinen apatia ja haluttomuus osallistua yhteiskunnallisiin asioihin. Taustalla piilee tietysti seuraava perustavanlaatuinen kysymys: miten nuoria saisi aktivoitua mukaan toimintaan ja vaikuttamaan?

Itse olen vahvasti ollut aina sitä mieltä, ettei asioiden sujumisesta saa valittaa, ellei itse ole valmis tekemään jotain niiden muuttamiseksi. Miten voi olettaa asioiden toimivan haluamallaan tavalla, jos itse tyytyy sivustakatsojan rooliin? Kriittisyyttä saa ja pitääkin olla mukana kaikenlaista toimintaa tarkastellessa, mutta mielestäni kritiikin esittäjän tulisi myös aina esittää kritiikkinsä ohessa parannusehdotus. Jos asiat eivät toimi niin miksi ne eivät toimi ja miten ne saisi taas toimimaan? Puskasta huutelijoita riittää aina jokaisessa toiminnassa, oli kyse koiramaailmasta tai politiikasta, mutta konkreettisia ehdotuksia asioiden parantamiseksi on vaikea löytää. Usein ikävä kyllä ne ehdotuksetkin jäävät vanhojen tapojen, tottumusten tai henkilökemioiden jalkoihin, mikä osaltaan taas nostaa kynnystä esittää ehdotuksia. Mutta tässä maailmassa ei voi voittaa mitään, ellei pelaa välillä hieman riskillä!

Voimmeko olettaa asioiden etenevän omalla painollaan vielä kolmen vuosikymmenen kuluttua vai pitäisikö yhteiskuntaan vaikuttaa nyt, että se on toivotunlainen kolmenkymmenen vuoden päästä?

Innostus politiikkaan ja yhteiseen vaikuttamiseen on tultava jokaisen itsensä sisältä, ketään ei voi pakottaa lautakuntiin, valtuustoihin tai edustajistoihin istumaan ja olettaa tulosten olevan erinomaisia. Aikaisemmat sukupolvet arvostivat mahdollisuuttaan vaikuttaa yhteiskunnalliseen toimintaan aivan eri lailla ja esimerkiksi äänestäminen on edelleen monelle vanhemmalle ihmiselle kansalaisvelvollisuus ja kunnia. Tällainen asenne vaikuttamiseen periytyy perheessä sukupolvesta toiseen, mutta samalla se tunne myös varmasti laimenee vuosien varrella. Ihmisillä on tapana tuudittautua asioiden sujumiseen hyvin ”ilman minuakin” ja näin vaikuttaminen vähenee, kun useampi ihminen ajattelee samoin, vaikutus kertaantuu. Jos vanhempia ei kiinnosta politiikka, äänestäminen tai vaikuttaminen niin se asenne yleensä periytyy myös jälkikasvulle.

”Ei ne asiat kuitenkaan muutu”, ”kaikki poliitikot on yhtä kieroja”, ”siellä meistä välitetä kuitenkaan” tai se oma henkilökohtainen suosikkini: ”ihan sama” ovat yleisiä lauseita vaalikentillä. Mutta jos ihmisestä ihan oikeasti tuntuu, ettei kukaan välitä, kukaan ei aja hänen etuaan ja kaikki menee kuitenkin päin takamusta niin miksi hän ei lähde itse ajamaan silloin omia ja kaltaistensa etuja?

Olemmeko niin tottuneita saamaan kaiken helposti tältä yhteiskunnalta, ettemme enää jaksa antaa sille takaisin edes panostustamme sen toimintaan vaikka näkisimme sen toiminnassa epäkohtia? Mielestäni jokainen meistä voisi toisinaan miettiä millaisessa yhteiskunnassa juuri minä haluaisin elää ja miten juuri minä voisin siihen vaikuttaa? Keinot voivat olla hyvin pieniä ja usein helppojakin, sitten taas mahdollista on myös hypätä poliittiseen pyörteeseen sisälle ja alkaa vaikuttamaan asioihin laajassa skaalassa ja ottamaan itse henkilökohtaista vastuuta asioiden sujumisesta. Mahdollisuuksia löytyy täysin yksilöiden oman viitsimisen ja motivaation rajoissa varmasti.

Oma rakkauteni historiaan (ja vielä erityisesti valtioiden välisiin suhteisiin ja konflikteihin maailmanhistoriassa) sytytti minulle kiinnostuksen nykypäivän politiikkaan aikoinaan. Tämän päivän politiikka on huomisen historiaa! Ajatus makrotason historiaan osallistumisesta ja jopa siihen vaikuttamisesta herätti minussa lukiossa suuren palon päästä vaikuttamaan asioihin ja olin tuolloin hetken mukana nuorisojärjestön parissa. Koiraharrastuksen paisuttua jouduin asettamaan oman yhteiskunnallisen toiminnan tauolle, toki jäin aktiivisesti seuraamaan politiikkaa ja kansainvälisiä suhteita. Tämän vuoden aikana innostus aktiiviseen toimintaan on virinnyt jälleen ja tässä sitä taas pohditaan miksi ja miten ;)

Lähdin kirjoittamaan yhtä tekstiä, mutta ajatus vei ilmeisesti niin pitkälle, että totesin paremmaksi jakaa kirjoituksen äänestämisestä omaksi tekstikseen. Jaan sen blogiin sitten hieman myöhemmin ;)

Yhdistystoimintaa ja lastenkutsuja

2009-07-11T09:29:00.000+03:00

Eilen vietimme mukavan grilli-iltaman Espoon Kaitalammella Espoon Kokoomusnuorten aktiivien seurassa - kiitos kaikille seurasta! Sää oli mitä mainioin ja tunnelmaa taisivat latistaa vain aika ajoin pöytäseurueeseemme tunkeutuneet ahdistelevat ampiaiset. Naisväki osoitti kyseisiä hyönteisiä kohtaan sitä suurta rakkautta, minkä kaikki pörriäiset meissä herättävät ;) Onneksi miesväki vastasi haasteeseen pistämällä niitä päiviltä mahdollisimman monta...

Kevään vaalien jälkeen omia iltapäiviä ja viikonloppuja valtaa tietynlainen hiljaisuus ja tapahtumaköyhyys. Tekisi mieli palata taas kaduille ja toreille tapaamaan ihmisiä, puhumaan heille politiikasta ja miten saisimme osaajia paikoille, joissa he voivat vaikuttaa tapahtumiin ja toimintaan. Itse haluan jatkaa uudelleenvirinnyttä rakkautta politiikkaan Kokoomuksen Nuorten Liiton parissa, tarkemmin Espoon ja miksei Uudenmaankin alueella. Paikat ja ihmiset tulivat tutuiksi jo keväällä ja moni uusia ystävyyssuhteitakin on tainnut viritä tuolta ajalta :) Eilen järjestetty illanvietto on vain yksi tapa lisätä jäsenistön aktiviteettia ja saada ihmisiä mukaan toimintaan. Meillä oli oikein hauska ilta hyvässä seurassa, mutta itse kaipaan myös paljon "oikeaa tekemistä" ja asioihin suoraan vaikuttamista. Ja niiden aika on varmasti edessäkin.

Syksystä tulee varmasti mielenkiintoinen edessä olevine henkilövaaleineen ja vuosikokouksineen. Itse haluan lähteä mukaan aktiiviksi yhdistyspolitiikkaan ja pyrin varmasti ainakin hallitukseen mukaan Espoossa ja paikallisyhdistyksessä. Katsotaan, miten minun siis käy :D

Huomenna vietämme lasten yhdistettyjä syntymäpäiviä: Leo täytti 2v 1.7. ja Lily täyttää 4v 5.8. Kutsut yhdistetään ja toivon mukaan huomiset kekkerit sujuvat mainiosti! Tänään on aika järjestellä, hankkia tarpeita ja leipoa. Onneksi Mirka tulee avuksi - hän on uskomaton apu!!

Blogi luotu...

2009-07-05T21:06:00.000+03:00

Tarkoituksena on kirjoittaa hieman mielipiteitä, näkemyksiä, kuulumisia ja turinoita omasta jokapäiväisestä elämästä kahden lapsen, yhden uskomattoman kärsivällisen aviomiehen sekä kolmen vauhdikkaan korvakoiran kanssa.